Jääkaappeja eskimoille

Minulla oli ilo tavata tänään henkilö, joka myisi vaikka hiekkaa Saharaan. Ja paljon. Henkilö on luottoleukakirurgini jo niin tutuksi tulleelta hammaslääkäriasemalta.

Kävimme tänään leukakirurgin ja hammaslääkärin kanssa läpi vaihtoehdot, jotka minulla olisi jatkohoidon suhteen. Sain vaihtoehdot, jostain syystä tälläkertaa kirjallisessa muodossa. Vaihtoehtoina olivat 1) lujitemuoviset ratkaisut 2) keraamiset sillat ja 3) pysyvien hampaiden poisto, oikominen ja implantit. Lujitemuoviset ratkaisut eivät tyypillisesti kestä, mutta muuten ovat aikalailla riskittömiä. Keraamiset sillat vahingoittavat myös viereisä hampaita ja johtavat ennenpitkää ongelmiin myös viereisissä hampaissa. Hampaiden poisto on riskialtis, riskinä yläleuan murtuma ja pahimmassa tapauksessa etuhampaiden menetys. Koko prosessi oikomisineen ja implanttijuurten asennuksineen olisi kallis, raskas ja pitkä.

Olin konsultaatiokäynnille mennessäni vakuuttunut, että en missään tapauksessa ole valmis enää elämässäni uuteen hammasleikkaukseen. Mutta vähänpä tiesin. Tämä hiekanmyyjä sai ajatukseni kummasti muuttumaan. Pienen keskustelun jälkeen sovimme, että käyn vielä uusissa röntgenkuvissa ja sen jälkeen kirurgin vastaanotolla. Silloin kävisimme tarkalla tasolla mahdollisen leikkauksen läpi. Ja sen jälkeen minulla olisi vielä mahdollisuus perääntyä koko touhusta. Otin siis askeleen kohti uutta hammasleikkausta. Tosin reunaehtona on se, että se tehtäisiin nukutuksessa. Ilman nukutusta en sentään operaatioon enää ryhtyisi, sen verran itsesuojeluvaistoa sentään on jäljellä.

Mikäs kiire valmiissa maailmassa

Tänään kolmen soittopyynnön jälkeen tärppäsi. Hammaslääkärini soitti ja kertoi tarinaa taas pätkän eteenpäin. Kirurgi oli keskustellut kolleegojensa kanssa ja todennut, että "kyllä sen pysyvien hampaiden poiston pitäisi olla tehtävissä". Mutta se pitäisi mieluusti tehdä yleisanestesiassa niin, että mahdollinen yläleuan murtuma voitaisiin korjata samantien metallilevyllä. Ja jos siinä samalla vioittuisi kaikki yläetuhampaat tai osa niistä, ei olisi hätää. Kuolioon menneeseen hampaaseen voisi aina tehdä juurihoidon ja mikä parasta tällaisessa tilanteessa juurihoidettu hammas voisi kestää vaikka yli kymmenen vuotta. Kun tästä olisi selvitty, voisin aloittaa suunnitellun kahden vuoden oikomishoidon, jonka pienenä riskinä olisi se, etteivät hampaat kuitenkaan liikkuisi. Jos liikkuisivat saisin parin vuoden päästä implanttijuurten asennuksen. Ja siihenkin alunperin niin riskittömältä vaikuttaneeseen operaatioon liittyisi se riski, etteivät implantit juurtuisikaan. Silloin olisimme taas lähtötilanteessa.

Edelleen hammaslääkäri piti kaikkia muita vaihtoehtoja huonoina. Pysyvä silta kestäisi amerikkalaistutkimusten mukaan kymmenen vuotta, kokemuspohjaisesti arvioituna enemmän, ehkä 20 vuotta. Ja sekään ei kohdallani riittäisi. Kevytsilta taas ei tulisi kestämään. Ja implanteista tulisi rumaa jälkeä.

Jos nämä puuttuvat hampaat eivät puhuessa näkyisi ulospäin, en varmuudella tekisi yhtään mitään. Nyt on vain pakko keksiä näistä huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono ja erityisesti vähiten kärsimystä aiheuttava vaihtoehto. Välillä niin toivoisin, että koko juttu olisi vain pahaa unta. Vaan ei ole.

Sovimme hammaslääkärin ja kirurgin kanssa yhteisen ajan, jolloin voisimme keskustella hoidon jatkosta. Kiirehän meillä ei hammaslääkärin mukaan ole, sillä kysehän ei ole syövästä tai muusta tappavasta taudista. Leprahan tästä nyt vielä puuttuisikin.

Eikä suussa yhtään hammasta

Tämän vuoden rapujuhlien koskettavin juomalaulu on ehdottomasti Sörnai gusha. Sen kertosäkeeseen ”ei ole lehmää eikä ole lammasta, eikä suussa yhtään hammasta” on helppo samaistua. Ja jos viimeisiin uutisiin on uskominen, niin vajaalla hammasrivillä mennään vielä ensi rapukausikin, ehkä loppuikä.

Hammaslääkäriaseman *ilomielin* kustantamat 3D röntgenkuvat toimitettiin röntgenlääkärin lausuntojen kera omalle hammaslääkäriasemalleni. Protetiikkaan erikoistunut hammaslääkärini soitti ihan välittömästi kolmen soittopyynnön jälkeen useita päiviä myöhemmin. Asiantuntijuus ja asiakaspalvelu eivät näköjään aina manifestoidu samassa persoonassa.

Heiluvasta ja arasta etuhampaastani hammaslääkärini ei kommentoinut mitään, enkä minäkään sitä ymmärtänyt kysyä. Pöyristyin sen sijaan hammaslääkärin muista uutisista. Hammaslääkärini oli puhunut kirurgin kanssa ja 3D kuvien perusteella asiantuntijat olivat yhdessä tuumin tulleet siihen tulokseen, että en saisikaan implantteja. Implantit ehkä teoriassa voisi asentaa, mutta tulisi ”rumaa jälkeä”, eikä siihen kannattaisi ryhtyä. Sen sijaan hammaslääkäri ja kirurgi miettivät vaihtoehtona sitä, että pysyviä kulmahampaita yritettäisiin uudestaan leikata irti. Sen jälkeen palattaisiin alkuperäiseen hoitosuunnitelmaan, jossa implanteille oiottaisiin tilaa. Riskinä olisi mm. yläleuan murtuminen ja mahdollisesti kaikkien yläetuhampaiden vioittuminen tai menettäminen. Kirurgi oli napannut 3D kuvani mukaan ajatuksenaan kysyä kollegoilta näkemystä riskeistä ja tilanteeni hoidosta. Saan asiantuntijoiden päivitetyn käsityksen tästä 3.9. jälkeen – ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin paino on sanassa ”jälkeen”. Arvattavasti useita päiviä ja lukuisia soittopyyntöjä tuon jälkeen.

Sanoin hammaslääkärilleni saman tien, että uudestaan en samanlaiseen hammasleikkaukseen kevein perustein mene. Ensimmäisellä kerralla minulle ei kerrottu riskejä ja siksi tulin menneeksi ja kadun sitä edelleen. Nyt tiedän leikkauksen riskeistä niin paljon, etten enää uskaltaudu ikinä leikkauspöydälle. Lisäksi muistan vielä liiankin hyvin leikkaustilanteen ja sen todella ikävän jälkitilan. Sen kokeminen uudelleen tuntuu kerrassaan mahdottomalta, varsinkin kun tunto puuttuu osasta suusta vielä edellisen leikkauksen jäljiltä.

Hammaslääkärini pyysi varautumaan siihen, että uusintaleikkausta harkitaan tai vaihtoehtoisesti pysyvää siltaa. Joka tapauksessa tilanteeni puitaisiin kaikkine vaihtoehtoineen läpi kun syyskuun ensimmäisellä viikolla saadaan kirurgilta lisätietoja. Odotan pelonsekaisin tuntein sitä, mitkä ne kaikki huonot tarjolla olevat vaihtoehdot mahtavat olla. Ja voinko noihin vaihtoehtoihin luottaa.

Luottamukseni tähän hammaslääkäriasemaan on jo romahtanut täysin. Proteetikkohammaslääkärini sanoo yhtenä päivänä jotain, toisena aivan muuta. Hoidon alkaessa hän korosti, ettei ahtaisiin kulmahampaiden paikkoihin voi laittaa implantteja ilman hammasleikkausta ja oikomishoitoa. Jos joku sellaista ehdottaisi, se olisi merkki puoskaroinnista. Hammasleikkauksen epäonnistuttua hammaslääkärini mieli muuttui. Sekä hammaslääkärini ja kirurgi olivat sitä mieltä, että implantit saa laitettua, tosin pienet sellaiset, mutta kuitenkin. Mitään estettä niiden laittamiselle ei ollut, riskinä oli ainoastaan se, etteivät implanttihampaat luutuisi. Se aiempi puoskarointijuttu unohtui. Kun aikaa kului kesän verran, implanttihampaatkin kävivät mahdottomiksi.

Tällä hammaslääkäriasemalla pidetään asiakasta tyhmänä, mutta niin olen minäkin alkanut miettimään, ovatko nämä asiantuntijat sittenkään kaikista ennakko-odotuksista huolimatta niitä penaalin terävimpiä kyniä. Vai pitäisikö puhua yläleuan terävimmistä hampaista?

Ei auta aika eikä valohoito

Juhannuksena tajusin, että toinen etuhampaani tuntuu aralta ja hiukan liikkuvalta hampaita harjatessa ja syödessä. Laitoin asian vielä silloin hiljattain olleen hammasleikkauksen piikkiin ja ajattelin, että aika luuduttaa hampaan ja auttaa asiaan. Mutta aina ei valohoito ja aika auta. Toinen etuhammas on edelleen arka hampaita pestessä ja pureskeltaessa, jopa enemmän kuin aiemmin.  Ja se arka hammas on tietenkin kiinni siinä luutuneessa kulmahampaassa, jota leukakirurgi epäonnisesti yritti irroittaa.

Kun ajattelee illan pimeinä tunteina itsekseen, mitä hampaalle on mahtanut tapahtua, saa itsensä varmuudella pelon valtaan. Illan tunteina olin jo melko vakuuttunut, että kulmahampaan irroitusyritys pysyvän hampaan takaa on varmuudella vioittanut pysyvää etuhammasta.  Jotta en murehtisi ainakaan turhia asioita, päätin hakeutua jälleen hammaslääkärin tarkastukseen. Hammasröntgen paljastaisi enemmän kuin oma arvailuni.

Asiaani perehtyneelle hammaslääkärille sai jälleen ajan nopeasti. Hampaasta otettiin pieni röntgenkuva. Siinä ei onneksi ollut mitään merkkejä vioittumisesta. Hampaan todettiin liikkuvan toista enemmän, mutta muuten mitään ihmeellistä ei havaittu. Hampaan väri oli ennallaan ja ientaskutkin olivat normaalit. Hammaslääkäri arvaili, että pysyvä kulmahammas on mahdollisesti alkanut liikkumaan irroitusyrityksen jälkeen.  Mutta samaan hengenvetoon hammaslääkäri totesi, ettei arvailu kannata. Sain arvailun sijasta lähetteen toiselle hammaslääkäriasemalle 3D röntgeniin. Se paljastaisi mahdollisen liikkumisen ja hampaiden tilanteen pientä kuvaa paremmin.

Keskustelimme hammaslääkärin kanssa myös kustannuksista. Minun näkemykseni mukaan hampaisiini epäonnisen hammasleikkauksen vuoksi tehtävät toimenpiteet eivät kuulu minun maksettavaksi, sillä minut oli potilaana saatettu kohtuuttomaan tilanteeseen. Minulle ei ollut kerrottu hammasleikkaukseen liittyvistä riskeistä, vaikka olin niitä kysyäkseni nimenomaan tavannut leikkaavan leukakirurgin etukäteen. Minulta oli myös kysymättä poistettu molemmat maitokulmahampaat, vaikka pysyvät kulmahampaat eivät irronneetkaan. Toinen maitokulmahammas olisi voinut pudota lyhyellä aikavälillä, mutta toinen olisi kestänyt vähintään vuosia, kukaties hautaan saakka. Jouduin kohtuuttomaan tilanteeseen, sillä ilman pysyvien kulmahampaiden irroittamistä en voisi saada normaalikokoisia implanttihampaita maitohampaiden tilalle. Joutuisin valitsemaan pienikokoisten (ja mahdollisesti liian heikkojen ja siksi riskialttiiden) implanttihampaiden ja hampaita turmelevan sillan väliltä sopivan ratkaisun. Kumpikin ratkaisu on huono.

Hammaslääkärin näkemys oli luonnollisesti toisenlainen. Potilasvahinkoa hänen mukaansa kohdallani ei ole tapahtunut. Keskustelimme aikamme ja hammaslääkäri lupasi tarjota 3D röntgenin kustannukset. Muista kustannuksista ei vielä sovittu mitään, asiaan palataan kun 3D röntgen on tutkittu. Hammaslääkäri ei voinut luonnollisesti luvata leukakirurgin työn osalta korvauksia, leukakirurgihan on oman liiketoimintansa harhoittaja, vaikka lääkäriasemalla toimiikin. 

Keskustelu oli tilanteeseen nähden hengeltään hyvä. Uskon ja toivon että molemminpuolinen tahtotila on saada asia sovinnollisesti ratkaistua. Tähän saakka hammaslääkärin tapa hoitaa pahasti pieleen mennyt hoito, on ollut yllättävän hyvä ja se luo uskoa siihen, että tällä hammaslääkäriasemalla ymmärretään, että potilaan etu on loppuviimein myös hammaslääkäriaseman etu.

Hampaat suussa vielä juhannuksen jälkeenkin

Väliaikaiset kulmahampaat ovat kestäneet jo viikkoja. Juhannusjuhlistakin selvisin ilman hampaiden irtoamista, eivätkä hampaat estäneet edes juhannusherkuista nauttimista.  Väliaikaisten kulmahampaiden osalta olen siis kovin onnekas, hampaat ovat kauniit ja melkolailla kestävät. Huonolla tuurilla ne olisivat tipahtaneet pois jo päivien kuluttua asentamisesta.

Ikävää on se, että kaksi etuhammastani on leikkauksen jälkeen olleet kovin kylmänarat ja hampaita harjatessa arat. Olen laittanut asian toistaiseksi luustovaurioiden syyksi, niitähän oikealle puolelle tuli maitokulmahammasta irroitettaessa ja pysyvää hammasta nyhdettäessä. Mieleeni on kuitenkin alkanut hiipiä pelko, että etuhampaanihan ovat voineet huonolla tuurilla myös vaurioitua. Pysyvää kulmahammasta ehdittiin vetää pois kotvan aikaa ennenkuin sen todettiin olevan liian tiukasti kiinni.  On  varmasti mahdollista, että etuhampaani ovat voineet siinä vioittua. Toivon, että tämä pelko ei osoittaudu todeksi. Jos osoittautuu, olen kyllä tehnyt elämäni virheen hammasremonttiin suostuessani.

Aikataulujen varmistelua

Jätin tänään soittopyynnön hammaslääkärilleni. Halusin tietää milloin implanttijuurten asentamisleikkaus voisi onnistua. Mieltäni askarrutti myös se, kuinka pitkään tämän implanttijuurten asentamisen jälkeen joudun olemaan ilman kulmahampaitani. Kauhuskenaarioni oli, että joudun jälleen olemaan ilman hampaita viikon tai kaksi. Se olisi työssä käyvälle ihmiselle ongelmallinen tilanne.

Hammaslääkäri kertoi soittaessaan, että leikkaavan kirurgin mukaan implanttien asennus onnistuisi heti syyskuun alussa.  Aiemmat luustovauriot olisivat siihen mennessä korjaantuneet. Jos ennalta suunnitellaan aikataulut huolellisesti, saisin samalla kertaa myös tilapäiset hampaat. Minun ei siis tarvitsisi olla hampaattomana päivääkään. Olin varsin ilahtunut. Olin kohdallani kokenut hampaattomuutta mielestäni jo aivan riittävästi. Haluan ehdottomasti, että aikataulut suunnitellaan niin, että saan hampaat mukaani heti leikkauksen jälkeen. Sovimme, että soittelen elokuussa syyskyyn aikatauluista.

Kysyin vielä samalla implanttien asentamisen riskeistä kohdallani. Implanttien asennus kuitenkin hiukan jännittää, vaikka olenkin vakuuttunut, että toukokuinen suuleikkaus oli varmasti pahempi kokemus.
Olin hyvin yllättynyt kullessani, että riskit olivat  hammaslääkärini mukaan oikeastaan vain pienentyneet. Nyt suurin riski oli vain se, että implanttihampaat eivät luutuisi kiinni. Prosentti implanttihampaiden juurista ei vain syystä tai toisesta luudu. Hammaslääkärin mielestä ei ollut mikään ongelma asentaa ohuempia implanttijuuria kuin normaalisti. Aiemmin esiintuodut riskit ohuen implanttijuuren katkeamisesta eivät enää tulleet mainituksi. Myöskään implanttien asennus pysyvien hampaiden juuriin tai liian lähelle niitä ei enää ollut mainitsemisen arvoinen riski.  Ehkä hammaslääkärin tavoite oli olla huolestuttamatta, mutta minua näin ristiriitainen informaatio ei rauhoita. En voi käsittää, miten asiakas voi saada näin ristiriitaista tietoa. Miksi en saa objektiivista tietoa siitä, minkälaista riskiä olen ottamassa.  Ristiriitainen informaatio saa minut miettimään, pitäisikö kuitenkin kysyä toisen kirurgin mielipidettä ennenkuin annan asentaa implantit suuhuni.

Näyttää hyvältä, tuntuu pahalta

Jaksan edelleen iloita kauniista väliaikaisista hampaistani. Ne ovat edelleen tukevasti kiinni viereisissä hampaissa, eikä kukaan ulkopuolinen taatusti erota niitä aidoista omista hampaistani.  Olen jopa uskalltanut hiukan purra etuhampaillani, mutta tästä on vielä pitkä matka normaaliin purentaan. Epäilen, että omenaa haukkaan seuraavan kerran vuoden päästä, mikäli kaikki sujuu tästä eteenpäin edes jotakuinkin suunnitelmien mukaan.

Vaikka hampaiden esteettinen puoli on melkolailla hyvä, ei käytettävyys ja tuntuma ihan vastaa toivetilaa. Hampaat tuntuvat kummallisilta. Niiden alle pääsee murusia ja niiden varominen on rasittavaa. En kuitenkaan jaksa keskittyä suuremmin asian murehtimiseen. Kunhan en julkisesti leimaudu harvahampaiseksi ja esteettinen puoli on kunnossa, en valita enää mistään.

Mikäli ihmisen elämänkaaren aikana vastoinkäymisten summa on vakio, olen vakuuttunut siitä, että elän ihanan vanhuuden. Viime vuosien aikana olén kohdannut niin runsaasti ja monipuolisesti vastoinkäymisiä, että oma vastoinkäymiskiintiöni alkanee olla aikalailla hyvällä mallilla. Tallaisen maailmankatsomuksen pohjalta voisi nopeasti ajatella, että implanttien asennus tulee kohdallani onnistumaan täydellisesti. Mutta katsotaan onko tähän maailmankatsomukseen uskomista.

Hymy irtoaa

Hammaslääkäri askarteli minulle tänään tilapäiset hampaat. Ne tuntuvat aivan luonnottomilta kokkareilta suussa, mutta näyttävät ihanilta. Jaksan olla näistä hirveistä väliaikaisista hampaista lapsenomaisen innostunut. Olen vilkaissut peilistä moneen otteeseen hampaitani ja joka kerta ilahtunut näkemästäni. Se on totta, kamalat mustat aukot eivät näy!

Ihan näin innostunut ei ehkä kannattaisi olla. Hampaat eivät välttämättä kestä muutamaa päivää enempää, parhaassakin tapauksessa muutaman kuukauden. Ehkä pahin haittapuoli on se, ettei tilapäisillä ”purkkapaikkahampailla” pitäisi purra mitään. Hampailla usein purraan, joten tämä on varsin rajoittavaa. Erityisesti kannattaisi olla varovainen ennen perjantaista juhlatilaisuutta, yhteinen toiveemme hammaslääkärin kanssa kun on, että hampaat kestäisivät ainakin pari päivää.

Hammaslääkäri on onneksi suhtautunut tilanteeseeni mallikelpoisesti. Tänään lääkäri erikseen pahoitteli tilannetta. Lääkärin mukaan tilanteeni oli tullut heillekin todellisena yllätyksenä. Olivat ajatelleet, että nyt tehdään jotain varmasti oikein ja näin sitten kävi. Tämän hammaslääkärin sosiaaliset taidot ovat aikalailla kohdillaan. Minulle tuli potilaana aidosti sellainen olo, että parhaansa yrittivät, mutta epäonnistuivat. Tätä hammaslääkäriä ei tee mieli syytellä. Tekisi mieli sanoa niin kuin lapsillenikin tapaan sanoa: ” Jos ei tee mitään, ei tee koskaan virheitä. Jos tekee paljon asioita, tulee joskus virheitä.”

Tämänpäiväisistä purkkapaikkahampaista ei laskua minulle kirjoitettu. Jaksan lapsenuskossani uskoa siihen, että minulle tarjotaan hammaslääkäriaseman puolesta tästä katastrofista aiheutuvat kulut. Saapa nähdä kuinka käy.

Hammaslääkäri oli selvitellyt eilisellä käynnillä epäselviksi jääneitä asioita. Implanttihampaiden asennusta ei voitaisi tehdä ennen kuin hampaanpoiston aiheuttamat luustovauriot ovat korjaantuneet. Pääsisin siis implanttijuurten asennukseen syys-lokakuussa, ehkä hiukan aiemmin. Implanttien asennus olisi todella vaativa operaatio ja kävisin ehkä ensin 3D röntgenkuvissa ja sen jälkeen implanttijuurille tehtäisiin kuvien perusteella ohjain, jolla ne osattaisiin ruuvata riskittömään paikkaan. Mutta se minun täytyisi hyväksyä, että implanttien asennus olisi kohdallani hyvin riskialtis operaatio, tehtiinpä se miten tahansa. Sovimme lääkärin kanssa, että hän soittaa etenemisestä ensi viikolla.

Kumma kyllä en juuri nyt jaksa ajatella implanttien riskejä lainkaan. Jos minulle laitettaisiin pysyvä siltaratkaisu, menettäisin varmuudella neljä tervettä hammastani jollakin aikavälillä. Jos minulle laitetaan implantit, menetän etuhampaani vain jos operaatio epäonnistuu. Mielestäni peli on selvä. Otan ison riskin ja haluan implanttihampaat.

Saisinko kaksi kulmahammasta, kiitos!

Kerroin hammaslääkärille akuutin huoleni ja sen vähemmän akuutin, mutta suuremman huoleni.

Se akuutti huoli oli hampaiden tilkitseminen. Minulla on perjantaina juhlatilaisuus, johon ei vain voi mennä harvahampaisena. Tarvitsin ehdottomasti jonkinlaiset viritelmät puuttuvien hampaiden paikalle. Olin toivonut, että pääsen lähtemään hammaslääkäriltä jonkinlaiset tilkkeet suussani, mutta toisin kävi. En oikeastaan yllättynyt, kun hammaslääkäri totesi, ettei hampaita saisi tällä käynnillä.. Tältä hammaslääkäriasemalta olin pian lähtenyt useammin ilman hampaita kuin hampaat suussa, joten tilanne tuntui ihan tutulta. Hyvä uutinen kuitenkin oli, että hammaslääkärillä oli ajatus siitä, millaiset kevyet tilkitsemisratkaisut hampaisiin voisi rakentaa. Vaikka hammaslääkärillä ei ollut seuraavalle päivälle aikoja, sain silti ylimääräisen ajan. Olin jälleen kerran ilahtunut hyvästä palvelusta.

Se vähemmän akuutti, mutta suurempi huoleni oli se, mitä hampailleni oikeasti aiotaan tehdä. Hammaslääkärini oli sitä mieltä, ettei oikojahammaslääkärini tarjoama kevytsiltaratkaisu tulisi kestämään. Sille ei olisi riittävästi tilaa. Varsinainen perinteinen silta taas olisi hurja valinta, sillä se pilaa aukkojen viereiset hampaat eli yhteensä neljä hammasta. Implantti olisi hyvin riskialtis, mutta kuitenkin tilanteessani se varteenotettavin ratkaisu. Implantti ei ehkä juurtuisi, jos se menisi liian lähelle kulmahampaita. Tai se voisi lävistää kulmahampaan juuren ja menettäisin sen seurauksena etuhampaani.  Mikään ratkaisuista ei siis olisi hyvä, mutta jotain olisi joka tapauksessa tehtävä. Monesta huonosta on siis valittava joku.

Kerroin hammaslääkärilleni näkemykseni siitä, missä oli tapahtunut hoitovirhe. Hammaslääkäri ei kiistänyt asiaa. Eikä hammaslääkäri kiistänyt myöskään vaatimustani korvauksista. Nähtäväksi jää, mitä tulen tästä hoitokokonaisuudesta maksamaan.

Odotan huomista päivää ja keinohampaitani kuin kuuta nousevaa.

Oikojahammaslääkärin lämmin käsi

Kävin tänään tapaamassa laihoin tuloksin oikojahammaslääkäriä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minulle olisi pitänyt tänään asentaa hammasraudat ja niihin kiinnitetyt varahampaat kulmahampaiden kohdalle. Mutta vähänpä tiesin.  Kotiin sain viemisiksi hammasrautojen sijaan lähinnä hämmentyneen mielen. Kulmahampaiden kohdalla on siis edelleen isot irvokkaat aukot.

Oikoja totesi, ettei voi oikomishoidon osalta tehdä hampailleni mitään. Vaikka oikoja ei halunnut lainkaan ottaa kantaa jatkotoimenpiteisiin, toi hän kuitenkin varovaisesti oman näkemyksensä jatkosta esille. Oikojan näkemyksen mukaan ainoa ratkaisuni olisi kevytsilta, sillä hänen näkemyksensä mukaan implanttien laittaminen lähelle pysyvien kulmahampaiden juuria voisi olla liian iso riski. Implantti voisi pahimmassa tapauksessa lävistää kulmahampaan juuren. Siitä seuraisi mahdollisesti kulmahampaan ja implantin poistoleikkaus ja etuhampaiden menetyksiä. 

Kevytsilta ratkaisuna todettiin jo hoidon alkumetreillä kestämättömäksi ratkaisuksi. Nopealla googlettamisella käsitys vahvistuu. Kevytsilta toimii parhaiten väliaikaisena ratkaisuna, ei pysyvänä hampaat korvaavana ratkaisuna. Jos kevytsiltaa olisi pidetty käypänä ratkaisuna, olisin jo aiemmin päättänyt hampaan irrotessa siihen turvautua. Oikea siltaratkaisu taas vaatii hampaiden hiomisen tapeiksi. Sitä en terveille hampailleni haluaisi tietenkään tehdä. Tämän raskaan prosessin hammasleikkauksineen  ja oikomishoitosuunnitelmineen valitsin juuri siksi, että saisin pysyvän ratkaisun kulmahampailleni niin, että muut hampaat säästyvät.  En halunnut pilata muita hampaitani kulmahampaiden vuoksi.

Kerroin oikojalle, että mielestäni tässä on tapahtunut hoitovirhe. Maitokulmahampaitani ei olisi pitänyt kysymättä irroittaa. Hänen näkemyksensä mukaan oli kuitenkin hyvä, että maitohampaani poistettiin ja vielä molemmat yhtä aikaa. Olin tästä lausumasta jokseenkin pöyristynyt. Toinen maitohampaista olisi lähivuosina irronnut suurella todennäköisyydellä, mutta toisessa oli kohtalainen juuri. Toinen hampaista olisi voinut kestää vuosia, vaikka loppuiänkin. Väitän, että se olisi kestänyt huomattavasti paremmin kuin kevytsiltaratkaisu.

Kerroin, että olen menossa perjantaina juhlatilaisuuteen, jossa en todellakaan pysty esiintymään hampaattomana. Palvelu sentään toimi ja sain ylimääräisen ajan hammaslääkärille keskiviikoksi. Katsotaan mitä informaatiota silloin saan ja saanko mitään tilkettä suuhuni.

Tähän saakka olen saanut hirvittävästi ristiriitaista informaatiota jatkon osalta. Alunperin kaikki hampaitani tutkineet osapuolet olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että mitkään kevytsillat tai vastaavat kevytratkaisut eivät tulisi soveltumaan. Nyt oikojahammaslääkärin mukaan se olisi ainoa vaihtoehto.Alunperin implantteihin erikoistunut hammaslääkäri piti mahdottomana implanttien asennusta kapeaan hammasväliin ja varoitteli sellaisista hammaslääkäriasemista, jotka tekevät noin kapeaan hammasväliin implanttiratkaisuja. Vain oikomisen jälkeen piti olla mahdollista asentaa implantti. Nyt sama hammaslääkäri piti implanttien asentamista mahdollisena. Alunperin ilman pysyvien kulmahampaiden poistoa implanttien asennus ei pitänyt olla mahdollista.  Nyt sekä kirurgi ja hammaslääkäri pitivät tätä vaihtoehtoa mahdollisena.

Oma ongelmani on se, etten tiedä mihin enää voi luottaa.  Koen, että olen tullut pahalla tavalla huiputetuksi. Minulle ei missään vaiheessa kerrottu koko hoitoprosessin isointa riskiä, vaikka jokaiselta asiantuntijalta edeltävien kuukausien aikana tiedustelin mahdollisia riskejä. Suurimpana riskinä oikoja piti sitä, ettei oikomishoito onnistu ja implanteille ei saada tarpeeksi tilaa. Se riski tuntuu nyt kovin pieneltä. Kirurgin mukaan mitään sanottavia riskejä ei ollut, hammasleikkauksen piti olla läpiheittojuttu.

Nyt tiedän itse mikä suurin riski on ja kärsin. Toivottavasti huominen edes toisi jotain valoa asiaan.

Soittoa ei kuulunut

Hammaslääkäri lupasi soittaa viimeistään tänään maanantaina jatkotoimenpiteistä. Mutta eipä soinut puhelin tässä pirtissä ei. Hammaslääkäreille pari asiakkaalta virheellisesti poistettua hammasta ei liene suurikaan juttu. Mutta minulle on.

Olen nyt kaksi viikkoa elänyt ilman kulmahampaita. Pystyn vajaan hammasrivin kanssa puhumaan  ihmisten kanssa normaalisti, mutta hymyillessä hirvittävät raot kulmahampaiden kohdalla paljastuvat. Ja minähän olen se ihminen, joka hymyilee ja nauraa paljon. Mutta tuskin enää kauan. Ensimmäisen kerran elämässäni olen tullut miettineeksi, mitä muut mahtavat ulkonäöstäni, erityisesti hampaideni ulkonäöstä ajatella. Varmasti ihmettelijät miettivät, miten huonosti olen mahtanut hampaitani hoitaa, kun tässä iässä jo tippuvat suusta. Pistää vakavaksi, eikä enää naurata.

Perjantaina olisi tiedossa iso juhlatilaisuus, jossa minun ehdottomasti tulisi olla läsnä. Pahin skenaario on, että en saa mitään tilapäisiä hammasviritelmiä suuhuni ja joudun jättämään juhlat väliin. En kertakaikkiaan voi esiintyä juhlatilaisuudessa vajaalla hammasrivillä. Voin vain toivoa, että huominen hammaslääkärikäynti tuo jonkin pikaisen tavan korjata hammasrivistöni.

Olo on pöyristynyt. En voi käsittää edelleenkään, että näin voi käydä kaikkien niiden monien hammaslääkärin konsultaatiokäyntien jälkeen. En edelleenkään osaa ottaa asiaa huumorilla. Enkä tiedä miten tästä selviän. Ehkä huominen tuo toivoa paremmasta.

Hyviä ja huonoja uutisia, enimmäkseen huonoja

Pääsin lopultakin poistattamaan tikkejä suustani. Mustat roikkuvat langat olivat todella epäesteettisiä ja suoraan sanoen olin jo ehtinyt odottaa tätä päivää.  Kysyin sattuuko poisto ja lääkäri totesi, ettei satu.  Mutta sattuihan se. Vedet silmissä kestin tämänkin, onneksi vain muutamien minuuttien koitoksen. Mutta pahempaa oli luvassa.

Hammaslääkäri ilmoitti, että he olivat keskustelleet oikojahammaslääkärin kanssa siitä, mitä hampailleni nyt tehdään, kun pysyvät hampaat eivät kitalaesta irronneetkaan leikkauksessa. Oikojan mukaan suunniteltua oikomishoitoa ei voidakaan tehdä. Eikä implanteille riittäisi kunnollista tilaa ilman oikomishoitoa.   Nyt hiljeni jopa mieheni, joka väittää, että minulla on tapana pelätä turhaan niitä kaikkein pahimpia skenaarioita. Nyt en todella pelännytkään turhaan.

Miten kirurgi voi irrottaa maitokulmahampaani, vaikka pysyvät hampaat eivät lähdekään irti ja estävät oikomishoidon ja implanttien laiton?  Oikojahammaslääkäri oli luvannut ennen leukakirurgin konsultaatiokäyntiäni käydä läpi tilanteeni leukakirurgin kanssa ja leukakirurgi oli siis täysin tietoinen tulevasta oikomishoidosta ja implanttien laitosta.

Jos kirurgi olisi toiminut viisaasti, hänen olisi vähintäänkin pitänyt kysyä, haluanko että maitohampaani poistetaan kun hoitosuunnitelma voisi muuttua rajusti tai hoito voisi käydä mahdottomaksi. Kysyttäessä olisin taatusti jättänyt leikin kesken ja pitänyt maitohampaat paikallaan. Ja miksi leukakirurgi vakuutteli ennen leikkausta tehdyllä konsultaatiokäynnilläni, että kulmahampaat saadaan varmasti pois. Epäilenpä, että jonkinmoinen riski hampaiden jäämisestä paikoilleen olisi voinut olla lausuttavissa jo silloin ääneen. Jos kirurgi olisi tuonut tämän vaihtoehdon esille, olisin jo etukäteen halunnut keskustella siitä, miten edetään jos pysyvät hampaat eivät lähdekään. Olisin voinut tuoda esille, että silloin maitohampaat jätetään toistaiseksi paikoilleen. Leukakirurgin aiemmasta neuvosta huolimatta tätä järkytystä en ollut valmis kohtaamaan huumorilla. Huumorintajuni raja asettuu jotakuinkin tähän.

Hammaslääkäri luultavasti ymmärsi järkytykseni ja vakuutti, että hampaattomana en joudu loppuelämääni silti viettämään. Implanttimahdollisuutta voidaan vielä pohtia, mahdollisesti joitakin muitakin ratkaisuja. Aukot hammasrivissä saataisiin siis todennäköisesti tilkittyä, mutta purentaani tuskin voidaan korjata.

Hammaslääkäri lupasi ilmoittaa etenemisestä viimeistään maanantaina. Jään siis odottamaan uusia uutisia. Harmikseni tämä kaikki on totta, ei pahaa unta. Tämän kanssa olisi vain elettävä. Mietin olisiko minun pitänyt osata toimia jotenkin toisin. Olisiko minun pitänyt konsultoida etukäteen hammasleikkauksesta toista leukakirurgia? Olisiko pitänyt varmistaa, että oikojahammaslääkäri on varmasti käynyt hoitosuunnitelmani kirurgin kanssa läpi? Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että asiantuntijoihin tai asiantuntijoiden väliseen kommunikaatioon ei voi luottaa ja potilaan pitäisi varmistella tiedonkulkua. Olo tuntuu katkeralta.

Syöminen sujuu

Suun parannnuttua koko ajan, olen keskittynyt hyvän ruuan valmistamiseen ja suunnittelemiseen. Keittokuuri ei selvästikään ole minun lajini. Pitkään aikaan en ole lukenut ruokalehtiä niin innokkaasti kun nyt. On nautinto saada syödä edes lähes normaalisti. Haukkaaminen ei edelleenkään tunnu hyvältä, mutta muuten pureskelu sujuu jo mainiosti.

Roikkuvat ja hampaiden välissä törröttävät tikkilangat ärsyttivät niin paljon, että soitin hammaslääkäriasemalle kysyäkseni mitä niille tulisi tehdä. Olin kokeillut nyppäistä niitä itse pois huonolla menestyksellä. Selvästi tikit vaativat järeämmät otteet. Sain ajan tikkien poistoon heti loppuviikoksi. Tikit eivät aina sula itsestään pois.

Samalla soittaessani pyysin, että oikojahammaslääkäri olisi yhteydessä kirurgiin, mikäli kitalaessa olevat hampaani haittaisivat oikomista. En halunnut, että asia tulee oikojahammaslääkärille yllätyksenä kun ensi viikolla menen asennuttamaan hammasrautoja. Enkä itse halunnut olla välikätenä asian selvittämisessä.  Kaikki tuntui tämänkin asian kohdalla sujuvan ongelmitta.

Hyvä ruoka parempi mieli

Lauantaina viisi päivää leikkauksen jälkeen lankesin ensimmäistä kertaa kiinteään ruokaan. Kanakastike tuoksui niin vastustamattomalta, että päätin kokeilla sen syömistä turralla suullani. Hyvinhän se onnistui, pureminen vain täytyi hoitaa takahampailla. Ennen keittokuuria en ajatellutkaan kuinka tärkeä osa elämääni hyvä ruoka on. Nyt vajaan viikon keittokuurin jälkeen osaan arvostaa uudella tavalla normaalia arkiruokaa viikonloppuherkuista puhumattakaan.

Jostain syystä olokin on kohentunut. Enää ei ole sitä käsittämätöntä väsymystä ja oudon vetelää oloa, josta vielä loppuviikosta kärsin. Vaivana on vain tunnoton muovinen outo tunne suussa ja ikävät tikit, jotka eivät näytäkään nopealla aikataululla sulavan pois suusta. 

Ei ole hyvästä olla tyhjännauraja

Vaikka olin valmistautunut viikon kestävään kotiarestiin, päivä leikkauksen jälkeen uskaltauduin jo käymään lähikaupassa ja vauvan kanssa puistossa. Ennen uloslähtemistä olin toki huolellisesti tarkistanut peilin edessä, näkyykö karmaiseva hammasrivistöni ulkopuolisille. Onnekseni puhuessani etuhampaiden välistä pujotetut mustat tikkilangat eivät näkyneet, eivätkä puuttuvat hampaatkaan erottuneet. Karu totuus paljastuisi kanssaihmisille ainoastaan hymyillessä ja nauraessa. Päätin siis ulkoilla vakavamielisesti, eihän muutenkaan ole hyvästä olla mikään tyhjännauraja.

Urheileminen ei ollut suositeltavaa viikon sisällä leikkauksesta, enkä edes harkinnut juoksulenkille lähtemistä.  Jostain syystä pieni vaunukävelykin tuntui väsyttävän käsittämättömän paljon. Mietin johtuisiko väsymys kevyestä keittoruuasta vai antibiootista ja Buranasta. Vai kenties stressin laukeamisesta, kun se pelätty hammasleikkaus oli ohi. Joka tapauksessa olo oli oudon vetelä

Se veti hampaat pois kysymättä

Aamulla heräsin verenmaku suussa. Olo oli kuitenkin jo parempi. Verenvuoto oli lakannut, särkyjä ei ollut, ainoastaan tosi arka suu.  Varovasti pääsin tutkimaan peilin edessä miltä näyttäisin ilman kulmahampaita. Tikkien mustat langat törröttivät etuhampaiden välistä ja poistettujen hampaiden kohdat näyttivät kummalliselta. Näky ei ollut liian hyvä, mutta tähän ikään ehtineelle ei katastrofikaan. Pienet kauneusvirheet eivät tässä iässä saata ihmistä enää pois tolaltaan. Voin vain olla onnellinen, että en joutunut kokemaan tätä teini-ikäisenä, silloin kun yksi finnikin sai elämän sekaisin.

Vaikka ulkonäkö ei huolettanut, mieleen alkoi tulla pelko siitä, miten oikomishoito etenee kun kulmahampaita ei saatukaan pois kitalaesta. Implantithan eivät mahtuisi hammasrivistöön ilman oikomishoitoa ja mikäli oikomishoitoa ei voitaisi tehdä, jäisin siis ilman kahta kulmahammasta. Tilanne voisi siis pahimmillaan olla pahempi kuin alkutilanne. Ilman mitään toimenpiteitä uhkana olisi ollut vain yhden kulmahampaan menetys  Pahimpaan skenaarioon olisi vaikea suhtautua huumorilla.. Jos minulta olisi kesken leikkauksen kysytty, poistetaanko maitohampaat, en olisi varmasti siihen uskaltanut tästä syystä antaa lupaa. Olisin halunnut varmistaa asian oikojalta.

Päätin kuitenkin olla murehtimatta asiaa. Tämä oli todennäköisesti se hetki, jolloin ihmisen vain pitää luottaa asiantuntijoihin.. Kirurgi oli täysin tietoinen oikomishoidosta ja tulevista implanteista, joten tuskinpa hän olisi ottanut maitohampaita pois, jos oikominen ei olisi ollut mahdollista. 

Leikkauspäivä

Valmistauduin leikkaukseen tekemällä virkistäytymismatkan mukavaan saksalaiseen pikkukaupunkiin. Parsaa syödessä ja seudun viinitarjontaan tutustuessa hammasleikkaus oli varsin kaukainen ajatus. Lento Suomeen saapui yöllä, joten en ehtinyt kokemaan leikkauksen vuoksi edes unetonta yötä. Ajatukset olivat tiiviisti muualla.

Aika leikkaukseen oli 18:30 ja minun oli määrä tulla paikalle puolta tuntia aiemmin esilääkitystä varten. En tiedä kumpaa tullessani jännitin enemmän, sitä miten esilääkitys sekoittaa pääni vai sitä miten leikkaus sujuu.

Sain esilääkityksen ja jäin innolla odottamaan kuinka tajuntani hämärtyisi. Valitettavasti tajusin puoli tuntia lääkkeen ottamisen jälkeenkin odotushuoneen television uutiset yhtä kirkkaasti kuin uutiset kotisohvalla. Esilääkkeen määrä oli minulle liian pieni. Kun vuoroni tuli, pystyin kuitenkin reippain mielin asettumaan leikkaustuoliin. Ehdottomasti tajusin tilanteen ja kaiken ympärillä tapahtuvan aivan liian hyvin.

Ensin sain antibiootin ja sitten purskuteltavaa suuvettä. Kirurgi aloitti toimenpiteet puudutuksella. Puudutuspiikki sattui hiukan, mutta erityisen ikävää oli tunne siitä, että koko kitalaki turpoaa ja nieleminenkin on hankalaa. Hyvin nopeasti tuntemukseen kuitenkin tottui. Suuhun laitettiin vielä laite pitämään suuta auki, pään päälle laitettiin liina, jossa oli aukko vain suulle. Ja lopulta kaikki oli valmista kirurgin veitselle.

Vaikka suu ei tunne mitään, kaikki äänet, tärinät ja vedot tuntuvat. Mielellään tästä kaikesta olisi täysin tietämätön. Tunsin kun luuta porattiin, hammasta vedettiin. Tunsin kuinka kitalaen hampaat eivät kuitenkaan irronneet. Vain maitohampaat irtosivat. Kipua en tuntenut, vaikka sitä vähän jännitinkin. Sain tikkejä suuhuni. Vasta kotona tajusin, että tikkien paksut mustat langat oli vedetty etuhampaiden väleihin koristeeksi.

Pian kaikki oli ohi. Istuin tuoliin veriset tupot suussa.  Kirurgi totesi, ettei pysyviä luutuneita hampaita kannattanut irrottaa. Etuhampaat olisivat voineet samalla irrota tai vahingoittua. Implantit saisin silti. Ja oikomishoidostakin kirurgi puhui. Implanttijuuria pääsisin laittamaan syys-lokakuussa. Olo oli niin järkyttynyt, etten kyennyt ajattelemaan mitään syksyyn saakka. Kunhan selviäisin tästä leikkauksesta edes kotiin asti.

Kotimatkalla haettiin lääkkeet kotihoitoon apteekista. Suu oli jonkin verran kipeä puudutuksen hävitessä. Pelkäsin, että pian kivut ovat sietämättömät. Kipu kuitenkin hävisi lähes kokonaan hyvin pian ilman Buranaa vahvempia särkylääkkeitä.  Nukkumaan menin paperitupot suussa, sillä verta tuli vielä monen tunnin jälkeenkin.

Kotimatkalla itkin ehkä järkytyksestä tai yksinkertaisesti siitä, että kaikki oli ohi. ”Millaista oli?” – kysymykseen oli helppo vastata. ”Kauheinta ikinä”.  Siinä lauseessa ei onneksi ollut ässää ” Parasta ikinä” ei olisi ne veriset tupot suussa ja kitalaki turvonneena saanut sanotuksikaan.

Ensin se kauhistuttaa, sitten siitä tulee osa elämäntarinaa

Kirurgin tuomion kuultuani olin päätökseni tehnyt. Oli kulunut seitsemän kuukautta siitä kun aloin selvittämään kulmahammasongelmaani ja olin aivan kypsä päättämään asian. Aluksi kauhistuttanut asia ei enää niin hirveästi kauhistuttanutkaan, selviäisin varmasti kaikesta mitä eteen tulee. Päätin valitan pitkän tien leikkauksineen ja oikomishoitoineen. Myönteisesti ajateltuna edessä oli aika jännittävä kokemus ja todennäköisesti paljon tilanteita, jotka voi ottaa ainoastaan huumorilla. 

Leukakirurgin konsultaatio

Marssin reippain mielin kirurgin puheille kuulemaan, saadaanko pysyvät kulmahampaat leikattua, vaikka ne kuvien mukaan ovat kiinni etuhampaissa.  Kirurgin mielestä hampaat voitaisiin leikata. Mitään suuria riskejä leikkauksessa ei olisi. Paraneminenkin olisi suhteellisen nopeaa ja kirurgi takasi, etten tuntisi mitään kipua.  Saisin myös halutessani esilääkityksen, joka ilmeisesti ainakin rauhoittaa tai hämärtää tajuntaa. Kun tiedustelin leikkauksen mahdollisuutta nukutuksessa, kirurgi piti sitä hätävarjelun liioitteluna. Pelostani huolimatta selviäisin kyllä ilmankin, olihan minulla mahdollisuus esilääkitykseen ja leikkaus olisi lopulta hyvin nopeasti ohi.

Tähän kaikkeen kannatti kirurgin mukaan suhtautua huumorilla. Kaikesta pelostani huolimatta olin tästä neuvosta täsmälleen samaa mieltä. Miten muuten oikeastaan pystyisinkään suhtautumaan siihen, että vajaa nelikymppisenä minulla olisi pian aukot kulmahampaiden kohdalla ja raudat hampaissa. 

Toinen mielipide

Jostain syystä silmiini osui espoolaisen hammaslääkäriaseman ilmoitus, jossa minunkaltaisille hammaspuolille tarjottiin mahdollisuutta ilmaiseen konsultaatioon implanttien sopivuudesta. Sain nopeasti ajan varsin normaalintuntuiselle hammaslääkärille, joka tutki suutani ja oli harmikseni samoilla linjoilla kuin aiempikin hammaslääkäri. Implantit kyllä saadaan, mutta tilaa pitää tehdä todennäköisesti oikomalla. Sain myös asiallisia vastauksia niihin lukuisiin kysymyksiin, joita olin pitkinä synkkinä iltoina miettinyt.

Jotenkin tällä hammaslääkäriasemalla kaikki sujui nopeasti ja sujuvasti. Samassa talossa oli oikojahammaslääkäri, kirurgi ja implantteihin erikoistunut lääkäri.  Saman talon oikojahammaslääkärille sai melko nopeasti aikoja ja pääsin kysymään häneltä toista mielipidettä oikomishoidon tarpeesta.  Hänen toimintatapansa poikkesi selvästi aiemman oikojahammaslääkärin toiminnasta. Jo ensimmäisellä käynnillä suu tutkittiin tarkasti, otettiin valokuvia ja röntgenkuvia.  Myös muotit suusta otettiin heti.  En saanut heti nopeita vastauksia kaikkiin kysymyksiini, mutta oikojalääkärin tapa tutkia ensin ja vastata vasta sitten herätti enemmän luottamusta kuin aiemman oikojalääkärin nakkikioskityyli.

 Tämän lääkärin toiveesta kävin myös modernissa tavallista tarkemmassa röntgenkuvassa, sillä seurauksella, että kulmahampaiden todettiin olevan ihan kiinni etuhampaissa. Oikojahammaslääkäri suositteli kirurgin konsultaatiota ennen kuin kulmahampaiden poistoleikkaukseen lähdetään. Riskinä voisi olla etuhampaiden menetys leikkauksen yhteydessä tai sen jälkeen. 

Muuten oikojahammaslääkärin mukaan hampaani voitaisiin oikoa niin, että implanteille saisi tilaa ja syväpurentani korjattaisiin jonkin verran. Riskejäkin olisi, esimerkiksi se, ettei tilaa implanttihampaille saataisikaan oikomishoidon yhteydessä.  Periaatteessa kuitenkin hoidon pitäisi sujua ongelmitta. Eikä oikomisen pitäisi olla mitenkään tuskallinen kokemus.  Vaihtoehtona tälle kaikelle voisi olla sekin, ettei hampaille tehtäisi mitään, ei silloinkaan kun toinen kulmahampaista tipahtaa. Tilapäinen hammas ei todennäköisesti kestäisi ja siltaa en itse lähtökohtaisesti haluaisi.