Lauantaina viisi päivää leikkauksen jälkeen lankesin
ensimmäistä kertaa kiinteään ruokaan. Kanakastike tuoksui niin
vastustamattomalta, että päätin kokeilla sen syömistä turralla suullani.
Hyvinhän se onnistui, pureminen vain täytyi hoitaa takahampailla. Ennen
keittokuuria en ajatellutkaan kuinka tärkeä osa elämääni hyvä ruoka on. Nyt
vajaan viikon keittokuurin jälkeen osaan arvostaa uudella tavalla normaalia
arkiruokaa viikonloppuherkuista puhumattakaan.
Jostain syystä olokin on kohentunut. Enää ei ole sitä
käsittämätöntä väsymystä ja oudon vetelää oloa, josta vielä loppuviikosta
kärsin. Vaivana on vain tunnoton muovinen outo tunne suussa ja ikävät tikit,
jotka eivät näytäkään nopealla aikataululla sulavan pois suusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti