Aamulla heräsin verenmaku suussa. Olo oli kuitenkin jo
parempi. Verenvuoto oli lakannut, särkyjä ei ollut, ainoastaan tosi arka
suu. Varovasti pääsin tutkimaan peilin
edessä miltä näyttäisin ilman kulmahampaita. Tikkien mustat langat törröttivät
etuhampaiden välistä ja poistettujen hampaiden kohdat näyttivät kummalliselta.
Näky ei ollut liian hyvä, mutta tähän ikään ehtineelle ei katastrofikaan.
Pienet kauneusvirheet eivät tässä iässä saata ihmistä enää pois tolaltaan. Voin
vain olla onnellinen, että en joutunut kokemaan tätä teini-ikäisenä, silloin
kun yksi finnikin sai elämän sekaisin.
Vaikka ulkonäkö ei huolettanut, mieleen alkoi tulla pelko
siitä, miten oikomishoito etenee kun kulmahampaita ei saatukaan pois
kitalaesta. Implantithan eivät mahtuisi hammasrivistöön ilman oikomishoitoa ja
mikäli oikomishoitoa ei voitaisi tehdä, jäisin siis ilman kahta kulmahammasta. Tilanne
voisi siis pahimmillaan olla pahempi kuin alkutilanne. Ilman mitään
toimenpiteitä uhkana olisi ollut vain yhden kulmahampaan menetys Pahimpaan skenaarioon olisi vaikea suhtautua
huumorilla.. Jos minulta olisi kesken leikkauksen kysytty, poistetaanko
maitohampaat, en olisi varmasti siihen uskaltanut tästä syystä antaa lupaa.
Olisin halunnut varmistaa asian oikojalta.
Päätin kuitenkin olla murehtimatta asiaa. Tämä oli
todennäköisesti se hetki, jolloin ihmisen vain pitää luottaa asiantuntijoihin..
Kirurgi oli täysin tietoinen oikomishoidosta ja tulevista implanteista, joten
tuskinpa hän olisi ottanut maitohampaita pois, jos oikominen ei olisi ollut
mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti