Jaksan edelleen iloita kauniista väliaikaisista hampaistani. Ne ovat edelleen tukevasti kiinni viereisissä hampaissa, eikä kukaan ulkopuolinen taatusti erota niitä aidoista omista hampaistani. Olen jopa uskalltanut hiukan purra etuhampaillani, mutta tästä on vielä pitkä matka normaaliin purentaan. Epäilen, että omenaa haukkaan seuraavan kerran vuoden päästä, mikäli kaikki sujuu tästä eteenpäin edes jotakuinkin suunnitelmien mukaan.
Vaikka hampaiden esteettinen puoli on melkolailla hyvä, ei käytettävyys ja tuntuma ihan vastaa toivetilaa. Hampaat tuntuvat kummallisilta. Niiden alle pääsee murusia ja niiden varominen on rasittavaa. En kuitenkaan jaksa keskittyä suuremmin asian murehtimiseen. Kunhan en julkisesti leimaudu harvahampaiseksi ja esteettinen puoli on kunnossa, en valita enää mistään.
Mikäli ihmisen elämänkaaren aikana vastoinkäymisten summa on vakio, olen vakuuttunut siitä, että elän ihanan vanhuuden. Viime vuosien aikana olén kohdannut niin runsaasti ja monipuolisesti vastoinkäymisiä, että oma vastoinkäymiskiintiöni alkanee olla aikalailla hyvällä mallilla. Tallaisen maailmankatsomuksen pohjalta voisi nopeasti ajatella, että implanttien asennus tulee kohdallani onnistumaan täydellisesti. Mutta katsotaan onko tähän maailmankatsomukseen uskomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti