Tämän vuoden rapujuhlien koskettavin juomalaulu on ehdottomasti Sörnai gusha. Sen kertosäkeeseen ”ei ole lehmää eikä ole lammasta, eikä suussa yhtään hammasta” on helppo samaistua. Ja jos viimeisiin uutisiin on uskominen, niin vajaalla hammasrivillä mennään vielä ensi rapukausikin, ehkä loppuikä.
Hammaslääkäriaseman *ilomielin* kustantamat 3D röntgenkuvat toimitettiin röntgenlääkärin lausuntojen kera omalle hammaslääkäriasemalleni. Protetiikkaan erikoistunut hammaslääkärini soitti ihan välittömästi kolmen soittopyynnön jälkeen useita päiviä myöhemmin. Asiantuntijuus ja asiakaspalvelu eivät näköjään aina manifestoidu samassa persoonassa.
Heiluvasta ja arasta etuhampaastani hammaslääkärini ei kommentoinut mitään, enkä minäkään sitä ymmärtänyt kysyä. Pöyristyin sen sijaan hammaslääkärin muista uutisista. Hammaslääkärini oli puhunut kirurgin kanssa ja 3D kuvien perusteella asiantuntijat olivat yhdessä tuumin tulleet siihen tulokseen, että en saisikaan implantteja. Implantit ehkä teoriassa voisi asentaa, mutta tulisi ”rumaa jälkeä”, eikä siihen kannattaisi ryhtyä. Sen sijaan hammaslääkäri ja kirurgi miettivät vaihtoehtona sitä, että pysyviä kulmahampaita yritettäisiin uudestaan leikata irti. Sen jälkeen palattaisiin alkuperäiseen hoitosuunnitelmaan, jossa implanteille oiottaisiin tilaa. Riskinä olisi mm. yläleuan murtuminen ja mahdollisesti kaikkien yläetuhampaiden vioittuminen tai menettäminen. Kirurgi oli napannut 3D kuvani mukaan ajatuksenaan kysyä kollegoilta näkemystä riskeistä ja tilanteeni hoidosta. Saan asiantuntijoiden päivitetyn käsityksen tästä 3.9. jälkeen – ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin paino on sanassa ”jälkeen”. Arvattavasti useita päiviä ja lukuisia soittopyyntöjä tuon jälkeen.
Sanoin hammaslääkärilleni saman tien, että uudestaan en samanlaiseen hammasleikkaukseen kevein perustein mene. Ensimmäisellä kerralla minulle ei kerrottu riskejä ja siksi tulin menneeksi ja kadun sitä edelleen. Nyt tiedän leikkauksen riskeistä niin paljon, etten enää uskaltaudu ikinä leikkauspöydälle. Lisäksi muistan vielä liiankin hyvin leikkaustilanteen ja sen todella ikävän jälkitilan. Sen kokeminen uudelleen tuntuu kerrassaan mahdottomalta, varsinkin kun tunto puuttuu osasta suusta vielä edellisen leikkauksen jäljiltä.
Hammaslääkärini pyysi varautumaan siihen, että uusintaleikkausta harkitaan tai vaihtoehtoisesti pysyvää siltaa. Joka tapauksessa tilanteeni puitaisiin kaikkine vaihtoehtoineen läpi kun syyskuun ensimmäisellä viikolla saadaan kirurgilta lisätietoja. Odotan pelonsekaisin tuntein sitä, mitkä ne kaikki huonot tarjolla olevat vaihtoehdot mahtavat olla. Ja voinko noihin vaihtoehtoihin luottaa.
Luottamukseni tähän hammaslääkäriasemaan on jo romahtanut täysin. Proteetikkohammaslääkärini sanoo yhtenä päivänä jotain, toisena aivan muuta. Hoidon alkaessa hän korosti, ettei ahtaisiin kulmahampaiden paikkoihin voi laittaa implantteja ilman hammasleikkausta ja oikomishoitoa. Jos joku sellaista ehdottaisi, se olisi merkki puoskaroinnista. Hammasleikkauksen epäonnistuttua hammaslääkärini mieli muuttui. Sekä hammaslääkärini ja kirurgi olivat sitä mieltä, että implantit saa laitettua, tosin pienet sellaiset, mutta kuitenkin. Mitään estettä niiden laittamiselle ei ollut, riskinä oli ainoastaan se, etteivät implanttihampaat luutuisi. Se aiempi puoskarointijuttu unohtui. Kun aikaa kului kesän verran, implanttihampaatkin kävivät mahdottomiksi.
Tällä hammaslääkäriasemalla pidetään asiakasta tyhmänä, mutta niin olen minäkin alkanut miettimään, ovatko nämä asiantuntijat sittenkään kaikista ennakko-odotuksista huolimatta niitä penaalin terävimpiä kyniä. Vai pitäisikö puhua yläleuan terävimmistä hampaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti