Juhannuksena tajusin, että toinen etuhampaani tuntuu aralta ja hiukan liikkuvalta hampaita harjatessa ja syödessä. Laitoin asian vielä silloin hiljattain olleen hammasleikkauksen piikkiin ja ajattelin, että aika luuduttaa hampaan ja auttaa asiaan. Mutta aina ei valohoito ja aika auta. Toinen etuhammas on edelleen arka hampaita pestessä ja pureskeltaessa, jopa enemmän kuin aiemmin. Ja se arka hammas on tietenkin kiinni siinä luutuneessa kulmahampaassa, jota leukakirurgi epäonnisesti yritti irroittaa.
Kun ajattelee illan pimeinä tunteina itsekseen, mitä hampaalle on mahtanut tapahtua, saa itsensä varmuudella pelon valtaan. Illan tunteina olin jo melko vakuuttunut, että kulmahampaan irroitusyritys pysyvän hampaan takaa on varmuudella vioittanut pysyvää etuhammasta. Jotta en murehtisi ainakaan turhia asioita, päätin hakeutua jälleen hammaslääkärin tarkastukseen. Hammasröntgen paljastaisi enemmän kuin oma arvailuni.
Asiaani perehtyneelle hammaslääkärille sai jälleen ajan nopeasti. Hampaasta otettiin pieni röntgenkuva. Siinä ei onneksi ollut mitään merkkejä vioittumisesta. Hampaan todettiin liikkuvan toista enemmän, mutta muuten mitään ihmeellistä ei havaittu. Hampaan väri oli ennallaan ja ientaskutkin olivat normaalit. Hammaslääkäri arvaili, että pysyvä kulmahammas on mahdollisesti alkanut liikkumaan irroitusyrityksen jälkeen. Mutta samaan hengenvetoon hammaslääkäri totesi, ettei arvailu kannata. Sain arvailun sijasta lähetteen toiselle hammaslääkäriasemalle 3D röntgeniin. Se paljastaisi mahdollisen liikkumisen ja hampaiden tilanteen pientä kuvaa paremmin.
Keskustelimme hammaslääkärin kanssa myös kustannuksista. Minun näkemykseni mukaan hampaisiini epäonnisen hammasleikkauksen vuoksi tehtävät toimenpiteet eivät kuulu minun maksettavaksi, sillä minut oli potilaana saatettu kohtuuttomaan tilanteeseen. Minulle ei ollut kerrottu hammasleikkaukseen liittyvistä riskeistä, vaikka olin niitä kysyäkseni nimenomaan tavannut leikkaavan leukakirurgin etukäteen. Minulta oli myös kysymättä poistettu molemmat maitokulmahampaat, vaikka pysyvät kulmahampaat eivät irronneetkaan. Toinen maitokulmahammas olisi voinut pudota lyhyellä aikavälillä, mutta toinen olisi kestänyt vähintään vuosia, kukaties hautaan saakka. Jouduin kohtuuttomaan tilanteeseen, sillä ilman pysyvien kulmahampaiden irroittamistä en voisi saada normaalikokoisia implanttihampaita maitohampaiden tilalle. Joutuisin valitsemaan pienikokoisten (ja mahdollisesti liian heikkojen ja siksi riskialttiiden) implanttihampaiden ja hampaita turmelevan sillan väliltä sopivan ratkaisun. Kumpikin ratkaisu on huono.
Hammaslääkärin näkemys oli luonnollisesti toisenlainen. Potilasvahinkoa hänen mukaansa kohdallani ei ole tapahtunut. Keskustelimme aikamme ja hammaslääkäri lupasi tarjota 3D röntgenin kustannukset. Muista kustannuksista ei vielä sovittu mitään, asiaan palataan kun 3D röntgen on tutkittu. Hammaslääkäri ei voinut luonnollisesti luvata leukakirurgin työn osalta korvauksia, leukakirurgihan on oman liiketoimintansa harhoittaja, vaikka lääkäriasemalla toimiikin.
Keskustelu oli tilanteeseen nähden hengeltään hyvä. Uskon ja toivon että molemminpuolinen tahtotila on saada asia sovinnollisesti ratkaistua. Tähän saakka hammaslääkärin tapa hoitaa pahasti pieleen mennyt hoito, on ollut yllättävän hyvä ja se luo uskoa siihen, että tällä hammaslääkäriasemalla ymmärretään, että potilaan etu on loppuviimein myös hammaslääkäriaseman etu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti