Ei ole hyvästä olla tyhjännauraja

Vaikka olin valmistautunut viikon kestävään kotiarestiin, päivä leikkauksen jälkeen uskaltauduin jo käymään lähikaupassa ja vauvan kanssa puistossa. Ennen uloslähtemistä olin toki huolellisesti tarkistanut peilin edessä, näkyykö karmaiseva hammasrivistöni ulkopuolisille. Onnekseni puhuessani etuhampaiden välistä pujotetut mustat tikkilangat eivät näkyneet, eivätkä puuttuvat hampaatkaan erottuneet. Karu totuus paljastuisi kanssaihmisille ainoastaan hymyillessä ja nauraessa. Päätin siis ulkoilla vakavamielisesti, eihän muutenkaan ole hyvästä olla mikään tyhjännauraja.

Urheileminen ei ollut suositeltavaa viikon sisällä leikkauksesta, enkä edes harkinnut juoksulenkille lähtemistä.  Jostain syystä pieni vaunukävelykin tuntui väsyttävän käsittämättömän paljon. Mietin johtuisiko väsymys kevyestä keittoruuasta vai antibiootista ja Buranasta. Vai kenties stressin laukeamisesta, kun se pelätty hammasleikkaus oli ohi. Joka tapauksessa olo oli oudon vetelä