Implanttien asennus osa 2

Tänään Intian matkalta tulleet vatsapöpöt olivat tipotiessään ja implanttien asennuksen toinen vaihe voitiin saattaa päätökseen.

 Kaikki meni niin tutun ja turvallisen kaavan mukaan, että en edes osannut enää oikein jännittää.   Suu purskuteltiin desinfioivalla nesteellä ja suun seutu pyyhittiin desinfioivalla aineella niin että nenään tunkeutui kunnon spriin haju.  Tuoli kallistettiin alas ja pää peitettiin jälleen harsolla, jossa oli vain aukko suulle.

Seuraavaksi puudutettiin molempien kulmahampaiden seutu erikseen. Puudutus ei suinkaan tälläkään kertaa ollut se miellyttävin kohta operaatiossa. Se tuntui ikävältä, mutta ei ollenkaan niin ikävältä kuin edellisessä leikkauksessa, jossa muistikuvani mukaan laitettiin puudutuspiikkejä enemmän kuin nyt. Lähinnä piikit vain hiukan nipisitivät.

Jotenkin hämmästyttävän nopeasti puudutus vaikutti. Tavallisessa hampaan paikkauksessahan puudutuksen vaikutusta joutuu hetken odottamaan, mutta tässä odotusta ei montaa minuuttia ollut ja suu oli jo aivan turta.

Leikkaus alkoi. Tuntui lähinnä siltä, että implanttijuuren pää raaputettiin näkyviin, vaikka valistunut epäilykseni on, että ien kuitenkin avattiin jotenkin veitsellä. Sitten havaitsin, että jotakin ruuvattiin paikalleen.  Samat jutut tehtiin myös toiselle puolelle. Toisella puolella tosin hetken aikaa raastettiin voimalla pois implantin päälle kasvanutta luuta. Se ei kuulostanut miellyttävältä lainkaan, mutta kiitos hyvän puudutuksen ei sekään tuntunut yhtään missään.

Homma oli ohi varmaankin 15 minuutissa. Jo totuttuun tapaan sain leikkauksen jälkeen suuhun purtavaksi pienet tupot. Tupot suussa ainoa järkevä vaihtoehto on minimoida puhuminen. Niinpä otin hiljaisesti vastaan kirurgin hoito-ohjeet suun purskuttelusta desinfioivalla aineella sekä kirurgin toteamuksen siitä, että tämä oli viimeinen hoitokerta kirurgin työn osalta. Kirurgin mukaan näillä hampailla narskutellaan seuraavat 50 vuotta. Se oli ehdottomasti hyvä asia. Matka tähän pisteeseen ei suinkaan ole ollut helppo ja leikkausoperaatioita suussa ei jää kaipaamaan.

Koska olin sopinut, että helvetinkojeeni hiotaan uusien implantin kantaosien kanssa yhteensopivaksi heti leikkauksen jälkeen, jouduin jäämään odotushuoneeseen odottamaan vuoroani hammaslääkärille.  Odotushuone oli huonoksi onneksi täynnä ihmisiä ja sain olla hetken ihmisten ihmeteltävänä.  Täytyy todeta, että ihmisten sosiaalinen kurinalaisuus on ilahduttavalla tasolla, huvittavan näköistä tupposuuta ei liiemmin tuijoteltu odotushuoneessa.  Hammaslääkärissä asioivien kotikasvatuksessa on näemmä tehty selväksi, että vammaisia ja poikkeavia ei saa tuijottaa. Vain yksi miesasiakas rohkeni hymyillä ystävällismielisesti huvittavalle olemukselleni.  Hymyilin leveästi takaisin tupot suussa.

Pian helvetinkojetta jo hiottiin. Se ei kestänyt kauan, mutta ehkä juuri siksi siihen kiinnitetyistä hampaista lähti tarpeettomankin iso osa pois. Helvetinkoje on kyllä hionnankin jälkeen käyttökelpoinen, mutta nauraa sen kanssa ei voi.  Epäilenpä, että syöminen voi myös olla hankalaa, sillä ikenen ja hampaan väliin jää ikävä rako, johon kaikki ruoka pakkautuu. Hammaslääkäri toki varmisti, pärjäänkö kojeella jota on hiottu vähän tarpeettomankin paljon ja lupasin pärjätä.  Olihan sen käyttö hyvin väliaikaista, sillä uusiin hampaisiin ei olisi enää kuin kaksi viikkoa.  Yritän siis pärjätä ja olla vakava ainakin työympäristössä.

Puudutuksesta toipuminen leikkauspäivän iltana on ikävää. Palautuminen kestää tunteja ja tuntemukset eivät ole mukavia. Suu on samalla turta ja turvonneen oloinen. Onneksi se sentään on ohi yhdessä illassa.

Lopulta implanttijuurten asennus on helppo ja kivuton operaatio. Puudutukset  ja niistä toipuminen ovat pahimmat kohdat koko prosessissa. Ainakaan pelon takia implantteja ei pitäisi jättää asentamatta.