Nyt en tiedä mitä tekisin, raivoaisinko vai itkisinkö. Nauraminen ei tule kysymykseen. Ien on edelleen vasemman implanttijuuren kohdalta sinipunainen sekä arka ja sen kohdalla on kummallisia tuntemuksia. Varsinaista kipua tuntemukset eivät ole, mutta ilkeitä silti. Pienikin rasitus aiheuttaa sykkivän tunteen, joka kohdistuu implanttijuuren alueelle ja sen ympärillekin. Ja niin kauan kun ien ei ole kunnossa seuraavaan vaiheeseen prosessissa ei voi siirtyä.
Tunnustan antavani pelolle liikaakin valtaa. Osaan helposti kuvitella monia ikäviä seurauksia. Tulehdus voisi levitä laajemmallekin suuhun, implanttijuuri voisi irrota, viereiset hampaat voisivat vahingoittua. Joutuisin implantin poistoleikkaukseen ja uuteen implantin asennusleikkaukseen. En pääsisi vuoteen eroon helvetinkojeesta.
Koska mielikuvituseni on miltei rajaton negatiivisten seurauksien kehittelemisessä, soitin jälleen hammaslääkärilleni. Hädissäni kysyin eikö ikenelle todella olisi mitään tehtävissä, auttaisiko antibiootti ja milloin ien paranee. Lääkärin mukaan ikenen pitäisi vain parantua itsestään, muuta vaihtoehtoa ei oikein olisi. Antibiootistakaan ei olisi hyötyä. Ainoa mistä voisi olla hyötyä on pidempikantainen väliaikainen ruuvi implanttiin. Nykyinen ruuvi jää liian syvälle ja voi aiheuttaa ärsytystä. Implanntihan oli laitettu hiukan liian syvälle niin, että luuta oli kasvanut sen päälle, ehkä se olisi selittävä tekijä tälle kaikelle. Pyysin vielä lääkäriä katsomaan röntgenkuvat ja varmistamaan, että juurelle on tarpeeksi tilaa. Ja kyllä kuulemma oli rakoa tarpeeksi muihin hampaisiin. Sovimme huomiselle käynnin, jossa implantin juuri vaihdettaisiin ja tilanne tarkistettaisiin.
En voi käsittää huonoa tuuriani. Eiköneljän vuoden hoitoprosessi itsessään ole tarpeeksi. Vieläkö pitää olla vastamäkeä tässä viimeisessäkin vaiheessa. Uskomatonta.
Mahtava otsikko, hurjat vastoinkäymiset!
VastaaPoista