Kiitos antibiootin (tai sitten luonnollisen paranemisprosessin) ien muutti väriään normaaliksi parissa päivässä. Ilkeää sykkivää tunnetta ikenen kohdalla ei enää ollut. Hampaista päästiin ottamaan lopultakin muotit, pari viiikoa myöhemmin kuin alunpein oli ajateltu.
Ensimmäisessä vaiheessa implanttijuurien ruuvit irroitettiin ja tilalle laitettiin muotteja varten väliaikaiset hammasaihiot. Sitten jäljennysmuotteihin porattiin reiät kulmahampaissa tököttäviä hammasaihioita varten. Sen jälkeen sekä ylä että alaleukaan laitettiin muutamaksi minuutiksi oikomishoidin alkuvaiheista tuttu jäljennösmassa. Vaikka massa on jo tullut tutuksi, joka kerralla mietin sitä, miten se irtoaa irroittamatta hampaita. Erityisesti nyt mietin lähteekö muotin irroittamisen yhteydessä myös implanttijuuret, sillä massa oli suussa lopulta normaalia pidempään. Toinen muotin reikä implanttijuurelle ei nimittäin sattunut oikeaan kohtaan ja reikää porailtiin kotvan aikaa suuremmaksi. Lopputulos tietenkin oli, että massa irtosi mukavasti ja implanttijuuret jäivät suuhun. Myös jäljennöksestä tuli heti onnistunut.
Seuraavaksi määriteltiin sopivaa väriä hampaille. Se tehtiin vetämällä huulet levittimien avulla sivuun ja ottamalla valokuvia erilaisten värimallihampaiden kanssa. Väliaikaisten hampaiden väri on aina valittu silmämääräisesti ilman valokuvia ja väri on ollut hiukan liian vaalea. Ilmaisin huoleni hampaiden väristä hammaslääkärille, mutta hammaslääkäri vakuutti, että tällä valokuvamenetelmällä määritelty väri on luonnollisempi ja tulee tarkasti omien hampaiden värinen.
Koska kipuilevan implanttijuuren vuoksi olin etsinyt runsaasti tietoa mahdollisista epäonnistuneista implantin asennuksista ja onnistumistilastoista, päätin kysellä hammaslääkärin arviota siitä, miten todennäköisesti hampaani kestävät ilman komplikaatioita. Tilastoja lukemalla saa ymmärryksen, että muutama prosenttti implanteista epäonnistuu ja 45 prosenttia näistä epäonnistumisista ilmenee ensimmäisen vuoden aikana. Oli kiinnostavaa tietää kuinka todennäköisesti asintuntijan näkemyksen mukaan olisin näiden epäonnistuneiden joukossa. Hammaslääkärini mukaan joskus harvoin on epäonnistumisia. Jos implantin asennus olisi epäonnistunut, se olisi jo tähän mennessä todennäköisesti ilmennyt. Lisäksi hänen kokemuksensa mukaan epäonnistumiset ovat olleet lähinnä tupakoitsevilla potilailla. Minä en onneksi tupakoi. Minun kohdallani implantin kestoon voi vaikuttaa se, että toiselle puolelle piti lisätä luuta, joka kuitenkin ajan mittaan vähenee.
Jotenkin tähän saakka huomioni on ollut hammasleikkauksissa ja oikomisessa, en ollut ajatellut hampaiden kestoa oikeastaan asiana jota pitäisi kyseenalaistaa. Nyt kuitenkin kiusallisesti tiedostin senkin vaihtoehdon, että kaiken tämän jälkeen voi käydä niinkin, että implanttihampaat eivät kestäkään.
Ehkä juuri tästä oivelluksesta johtuen tiedustelin myös takuusta. Olisiko hampaille ja implanttijuurille olemassa takuu. Vastaus oli kyllä ja ei. Virhevastuu olisi olemassa, mutta itse aiheutettuja vikoja ei korvattaisi. Myös implanttijuurilla on takuu. Jotenkin kuitenkin epäselvältä tuo takuujärjestelmä vaikutti. Epäselvää olisi varmasti kattaisiko takuu sen, että implantti irtoaisi luun puutteen vuoksi.
Elämä siistin hammasrivin kanssa on jo tosi lähellä, mutta tuntemukset ovat jotenkin hämmentyneet. Kun implanttijuurin laitettiin pitkät hammasaihiot, olin ihan ihmeissäni. Miten ihmeessä uskaltaisin purra tai syödä mitään hampailla jotka ovat kiinni implanttijuurissa. Jo vuosia kaikenlaisia rautalankavirityksiä käyttäneenä nämä rautalankaviritykset tuntuvat vahvoilta ja turvallisilta ja oikeat hampaat ihan kummalliselta ajatukselta. Toisaalta tietysti odotan kun kuuta nousevaa sitä päivää kun hammasrivi on kunnossa.
perjantai 29. toukokuuta 2015
perjantai 22. toukokuuta 2015
Auttaisiko antibiootti?
Perjantaina saavuin jälleen sovitusti hammaslääkärin tarkistukseen. Tilanne ja tuntemukset suussa olivat entisellään kymmenen päivän jälkeenkin, ien on arka ja sinipunainen ja ikävät tuntemukset heijastuvat muuallekin kuin vain hammasimplantin kohdalle. En kuitenkaan ollut menettänyt vielä lopullisesti hermojani tilanteen johdosta. Hyväksi onneksi työelämä on tarjonnut haasteita niin paljon, että hampaita ei juuri päivän mittaan ehdi ajattelemaan. Se on pelastus. Jos istuisin kotona ja miettisin tuntemuksiani, olisin jo tullut sekopäiseksi aikaa sitten.
Tällä kertaa tarkoituksena oli vaihtaa pitempikantainen väliaikainen ruuvi implanttiin. Lopulta kuitenkin tehtiin kaikkea muuta kuin ruuvin vaihto, sillä isompikantaista ruuvia ei implanttiini valmistettukaan. Ruuvi irroitetttiin ja alue desinfioitiin. Myös ientaskua mitattiin. Toimenpiteet eivät arassa ikenessä tuntuneet mukavilta, mutta eivätpä ne onneksi kauaa kestäneetkään.
Vaikka hammaslääkäri ei uskonut varsinaisesti antibiooteille olevan tarvetta, sain kuitnekin antibioottikuurin ainoastaan tarpeettominen riskien välttämiseksi. Olen varsin hyvin tietoinen liiallisen antibioottien käytöstä syntyvistä haitoista, mutta olin tästä antibioottireseptistä kiitollinen ja otin sen vastaan kritiikittä. Minusta antibioottikuurin riski tässä tapauksessa on minulle henkilökohtaisesti pienempi kuin riski, että suussa velloo hallitsematon tulehdus joka lopulta irroittaa implanttijuuren tai tekee vielä suurempaa tuhoa. Jäämme seuraamaan auttaako antibiootti.
Tällä kertaa tarkoituksena oli vaihtaa pitempikantainen väliaikainen ruuvi implanttiin. Lopulta kuitenkin tehtiin kaikkea muuta kuin ruuvin vaihto, sillä isompikantaista ruuvia ei implanttiini valmistettukaan. Ruuvi irroitetttiin ja alue desinfioitiin. Myös ientaskua mitattiin. Toimenpiteet eivät arassa ikenessä tuntuneet mukavilta, mutta eivätpä ne onneksi kauaa kestäneetkään.
Vaikka hammaslääkäri ei uskonut varsinaisesti antibiooteille olevan tarvetta, sain kuitnekin antibioottikuurin ainoastaan tarpeettominen riskien välttämiseksi. Olen varsin hyvin tietoinen liiallisen antibioottien käytöstä syntyvistä haitoista, mutta olin tästä antibioottireseptistä kiitollinen ja otin sen vastaan kritiikittä. Minusta antibioottikuurin riski tässä tapauksessa on minulle henkilökohtaisesti pienempi kuin riski, että suussa velloo hallitsematon tulehdus joka lopulta irroittaa implanttijuuren tai tekee vielä suurempaa tuhoa. Jäämme seuraamaan auttaako antibiootti.
torstai 21. toukokuuta 2015
I think my guardian angel drinks
Nyt en tiedä mitä tekisin, raivoaisinko vai itkisinkö. Nauraminen ei tule kysymykseen. Ien on edelleen vasemman implanttijuuren kohdalta sinipunainen sekä arka ja sen kohdalla on kummallisia tuntemuksia. Varsinaista kipua tuntemukset eivät ole, mutta ilkeitä silti. Pienikin rasitus aiheuttaa sykkivän tunteen, joka kohdistuu implanttijuuren alueelle ja sen ympärillekin. Ja niin kauan kun ien ei ole kunnossa seuraavaan vaiheeseen prosessissa ei voi siirtyä.
Tunnustan antavani pelolle liikaakin valtaa. Osaan helposti kuvitella monia ikäviä seurauksia. Tulehdus voisi levitä laajemmallekin suuhun, implanttijuuri voisi irrota, viereiset hampaat voisivat vahingoittua. Joutuisin implantin poistoleikkaukseen ja uuteen implantin asennusleikkaukseen. En pääsisi vuoteen eroon helvetinkojeesta.
Koska mielikuvituseni on miltei rajaton negatiivisten seurauksien kehittelemisessä, soitin jälleen hammaslääkärilleni. Hädissäni kysyin eikö ikenelle todella olisi mitään tehtävissä, auttaisiko antibiootti ja milloin ien paranee. Lääkärin mukaan ikenen pitäisi vain parantua itsestään, muuta vaihtoehtoa ei oikein olisi. Antibiootistakaan ei olisi hyötyä. Ainoa mistä voisi olla hyötyä on pidempikantainen väliaikainen ruuvi implanttiin. Nykyinen ruuvi jää liian syvälle ja voi aiheuttaa ärsytystä. Implanntihan oli laitettu hiukan liian syvälle niin, että luuta oli kasvanut sen päälle, ehkä se olisi selittävä tekijä tälle kaikelle. Pyysin vielä lääkäriä katsomaan röntgenkuvat ja varmistamaan, että juurelle on tarpeeksi tilaa. Ja kyllä kuulemma oli rakoa tarpeeksi muihin hampaisiin. Sovimme huomiselle käynnin, jossa implantin juuri vaihdettaisiin ja tilanne tarkistettaisiin.
En voi käsittää huonoa tuuriani. Eiköneljän vuoden hoitoprosessi itsessään ole tarpeeksi. Vieläkö pitää olla vastamäkeä tässä viimeisessäkin vaiheessa. Uskomatonta.
Tunnustan antavani pelolle liikaakin valtaa. Osaan helposti kuvitella monia ikäviä seurauksia. Tulehdus voisi levitä laajemmallekin suuhun, implanttijuuri voisi irrota, viereiset hampaat voisivat vahingoittua. Joutuisin implantin poistoleikkaukseen ja uuteen implantin asennusleikkaukseen. En pääsisi vuoteen eroon helvetinkojeesta.
Koska mielikuvituseni on miltei rajaton negatiivisten seurauksien kehittelemisessä, soitin jälleen hammaslääkärilleni. Hädissäni kysyin eikö ikenelle todella olisi mitään tehtävissä, auttaisiko antibiootti ja milloin ien paranee. Lääkärin mukaan ikenen pitäisi vain parantua itsestään, muuta vaihtoehtoa ei oikein olisi. Antibiootistakaan ei olisi hyötyä. Ainoa mistä voisi olla hyötyä on pidempikantainen väliaikainen ruuvi implanttiin. Nykyinen ruuvi jää liian syvälle ja voi aiheuttaa ärsytystä. Implanntihan oli laitettu hiukan liian syvälle niin, että luuta oli kasvanut sen päälle, ehkä se olisi selittävä tekijä tälle kaikelle. Pyysin vielä lääkäriä katsomaan röntgenkuvat ja varmistamaan, että juurelle on tarpeeksi tilaa. Ja kyllä kuulemma oli rakoa tarpeeksi muihin hampaisiin. Sovimme huomiselle käynnin, jossa implantin juuri vaihdettaisiin ja tilanne tarkistettaisiin.
En voi käsittää huonoa tuuriani. Eiköneljän vuoden hoitoprosessi itsessään ole tarpeeksi. Vieläkö pitää olla vastamäkeä tässä viimeisessäkin vaiheessa. Uskomatonta.
maanantai 18. toukokuuta 2015
Oudot tuntemukset jatkuvat
Heinäsirkat eivät ole saapuneet vielä, mutta muut vitsaukset senkun jatkuvat. Nyt ien näyttää toiselta puolelta sinipunaiselta ja tulehtuneelta ja vetäytyvältä. Myös outo tuntemus toisen implanttijuuren kohdalla tuntuu jatkuvan. Varsinaista kipua ei onneksi kuitenkaan ole.
Vaikka kuinka yritän keksiä muuta ajateltavaa, ajatus epäonnistuneesta implantoinnista tai tulehtuneesta implantista vaivaa. Roisin näköinen ien myös huolestuttaa. Sitäkään en tietenkään haluaisi, että ien jää hurjan näköiseksi myös lopputuloksessa, jota kuitenkin pitäisi katsella vuosikymmeniä.
Mietin vaikutanko ylihysteeriseltä jos taas hakeudun hammaslääkärin tarkistettavaksi. Päädyin siihen, että mielikuvalla ei nyt ole väliä. Tosiasia on kuitenkin se, että minä näistä hampaistani kärsin tai nautin loppuelämäni, joten olen myös varmasti paras henkilö arvioimaan tarkistuksen tarpeen. Niinpä jälleen tartuin puhelimeen ja soin tarkistusajan tällä kertaa kirurgin kanssa.
Kun saavuin paikalle kävi ilmi, ettei kirurgi ollutkaan tavoitettavissa. Hän oli joutunut lähtemään. Sen sijaan proteetikko hammaslääkärini tarkisti tilanteen uudemman kerran. Tämä tietysti sopi minulle yhtälailla. Olennaistahan oli saada selvyys siitä, oliko jotain oikeasti vialla. Hammaslääkäri totesi ikenen olevan vähän punoittava. Tällä kertaa tutkittiin myös vähän tarkemmin. Ientaskun syvyyttä (ehkä) mitattiin ja väliaikainen implanttiruuvi irroitettiin. Sisälle ruiskutettiin myös desinfioivaa nestettä. Lääkärin arvion mukaan implantti ei kuitenkaan ollut tulehtunut. Suun puskuttelu desinfioivalla nesteellä riittäisi jatkohoidoksi. Lopputulokseenkaan ikävän nälöinen ien ei vaikuttaisi.
Yritin tiedustella vielä, voinko olla rauhassa implanttieni kanssa ilman huolta. Kuulemma voin, joskin hälyyttäviä merkkejä voisi olla ikenen turpoaminen tai muut vastaavat oireet. Toivon todella, että niitä ei tule.
Aiemmat ienoireet myöskään tuskin olivat aftoja, sillä ne tuntuvat nyt olevan ohi. Hammaslääkärin mukaan aftat kestäisivät kauemmin kuin viikon. Mysteeriksi siis jää leikkauksen jälkeinen ikenen turpoaminen ja kipu. Mysteeriksi jää myös se, miksi tämä toinen puoli ei paranekaan yhtä helposti kuin toinen puoli. Oliko implantti laitettu liian syvälle, kun luu oli sen peittänytkin. Voisiko se olla osasyy. Luoja tietää.
Minua ei valitettavasti hammaslääkärissä käynti erikoisesti rauhoittanut. Ensimmäisen kerran koko implanttiprosessin aikana uskaltauduin lukemaan netistä faktoja implantoinnin epäonnistumisista. Ja tokihan pieni osuus epäonnistuu. Voi toki olla aivan hyvin mahdollista, että minä kuulun siihen epäonnisten joukkoon, joiden implantti irtoaa tai infektoituu, tai joiden implantti on virheasennossa. Se kylläkin tuntuisi kohtuuttomalta.
Jokatapauksessa seuraava vaihe implanttien tekemisessä siirtyy hitaan paranemisen vuoksi viikolla. Toki viivästyminen harmittaa, mutta jos punnita pitää, niin huimasti enemmän mieltä kalvaa pelko siitä, että koko implantointi epäonnistuu toiselta puolelta.
Vaikka kuinka yritän keksiä muuta ajateltavaa, ajatus epäonnistuneesta implantoinnista tai tulehtuneesta implantista vaivaa. Roisin näköinen ien myös huolestuttaa. Sitäkään en tietenkään haluaisi, että ien jää hurjan näköiseksi myös lopputuloksessa, jota kuitenkin pitäisi katsella vuosikymmeniä.
Mietin vaikutanko ylihysteeriseltä jos taas hakeudun hammaslääkärin tarkistettavaksi. Päädyin siihen, että mielikuvalla ei nyt ole väliä. Tosiasia on kuitenkin se, että minä näistä hampaistani kärsin tai nautin loppuelämäni, joten olen myös varmasti paras henkilö arvioimaan tarkistuksen tarpeen. Niinpä jälleen tartuin puhelimeen ja soin tarkistusajan tällä kertaa kirurgin kanssa.
Kun saavuin paikalle kävi ilmi, ettei kirurgi ollutkaan tavoitettavissa. Hän oli joutunut lähtemään. Sen sijaan proteetikko hammaslääkärini tarkisti tilanteen uudemman kerran. Tämä tietysti sopi minulle yhtälailla. Olennaistahan oli saada selvyys siitä, oliko jotain oikeasti vialla. Hammaslääkäri totesi ikenen olevan vähän punoittava. Tällä kertaa tutkittiin myös vähän tarkemmin. Ientaskun syvyyttä (ehkä) mitattiin ja väliaikainen implanttiruuvi irroitettiin. Sisälle ruiskutettiin myös desinfioivaa nestettä. Lääkärin arvion mukaan implantti ei kuitenkaan ollut tulehtunut. Suun puskuttelu desinfioivalla nesteellä riittäisi jatkohoidoksi. Lopputulokseenkaan ikävän nälöinen ien ei vaikuttaisi.
Yritin tiedustella vielä, voinko olla rauhassa implanttieni kanssa ilman huolta. Kuulemma voin, joskin hälyyttäviä merkkejä voisi olla ikenen turpoaminen tai muut vastaavat oireet. Toivon todella, että niitä ei tule.
Aiemmat ienoireet myöskään tuskin olivat aftoja, sillä ne tuntuvat nyt olevan ohi. Hammaslääkärin mukaan aftat kestäisivät kauemmin kuin viikon. Mysteeriksi siis jää leikkauksen jälkeinen ikenen turpoaminen ja kipu. Mysteeriksi jää myös se, miksi tämä toinen puoli ei paranekaan yhtä helposti kuin toinen puoli. Oliko implantti laitettu liian syvälle, kun luu oli sen peittänytkin. Voisiko se olla osasyy. Luoja tietää.
Minua ei valitettavasti hammaslääkärissä käynti erikoisesti rauhoittanut. Ensimmäisen kerran koko implanttiprosessin aikana uskaltauduin lukemaan netistä faktoja implantoinnin epäonnistumisista. Ja tokihan pieni osuus epäonnistuu. Voi toki olla aivan hyvin mahdollista, että minä kuulun siihen epäonnisten joukkoon, joiden implantti irtoaa tai infektoituu, tai joiden implantti on virheasennossa. Se kylläkin tuntuisi kohtuuttomalta.
Jokatapauksessa seuraava vaihe implanttien tekemisessä siirtyy hitaan paranemisen vuoksi viikolla. Toki viivästyminen harmittaa, mutta jos punnita pitää, niin huimasti enemmän mieltä kalvaa pelko siitä, että koko implantointi epäonnistuu toiselta puolelta.
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Kuinkas sitten kävikään
Ilkeät tuntemukset
eivät sitten kadonneetkaan toisen kulmahampaan kohdalta vaikka puudutuksen
aiheuttamat ikävät jälkituntemukset olivatkin poissa seuraavana päivänä. Päivän
verran söin särkylääkettä ja ihmettelin tosi kipeää ja ientä ja jotenkin
laajemminkin hampaisiin asti heijastuvaa kipua. Kahta päivää en voinut kuitenkaan
pelkästään ihmetellä. Toisena päivänä oli jo pakko toimia. Olin varma, että
toinen implanttien leikkausarvista on jotenkin tulehtunut ja varasin ajan
hammaslääkärilleni. Aika löytyikin
onneksi juuri sopivasti.
Hammaslääkäri tarkisti
suun ja ilmoitti, että tälle asialle ei voi nyt mitään tehdä. Olin yhtä
kysymysmerkkiä vielä senkin jälkeen kun lääkäri ilmoitti kipeän kohdan olevan
afta. Minulla ei ollut minkään
valtakunnan käsitystä siitä, mikä on afta. Epäilevästi kyselin, että voiko se
todella aiheuttaa niin kovaa kipua, että se heijastuu hampaisiin asti. Kuulemma
voi. Ja sekin oli ikävää, että aftaan ei
varsinaisen tehokasta lääkettä ole. Jotain
käsikauppavalmisteita kylläkin olisi.
Että tämäkin
sitten vielä. Ilman näitä aftoja olisin
kyllä voinut elää. Mistä ihmeestä nekin nyt sitten onnistuin saamaan.
Paiseet kuitenkin on siis nähty. Silti karjarutto,
sääsket, syöpäläiset, sammakot, paarmat ja heinäsirkat vielä kohtaamatta tässä prosessissa,
joten eihän tämä nyt ihan toivotonta ole.
maanantai 11. toukokuuta 2015
Implanttien asennus osa 2
Tänään Intian
matkalta tulleet vatsapöpöt olivat tipotiessään ja implanttien asennuksen
toinen vaihe voitiin saattaa päätökseen.
Kaikki meni niin tutun ja turvallisen kaavan
mukaan, että en edes osannut enää oikein jännittää. Suu
purskuteltiin desinfioivalla nesteellä ja suun seutu pyyhittiin desinfioivalla
aineella niin että nenään tunkeutui kunnon spriin haju. Tuoli kallistettiin alas ja pää peitettiin
jälleen harsolla, jossa oli vain aukko suulle.
Seuraavaksi
puudutettiin molempien kulmahampaiden seutu erikseen. Puudutus ei suinkaan
tälläkään kertaa ollut se miellyttävin kohta operaatiossa. Se tuntui ikävältä,
mutta ei ollenkaan niin ikävältä kuin edellisessä leikkauksessa, jossa
muistikuvani mukaan laitettiin puudutuspiikkejä enemmän kuin nyt. Lähinnä
piikit vain hiukan nipisitivät.
Jotenkin
hämmästyttävän nopeasti puudutus vaikutti. Tavallisessa hampaan
paikkauksessahan puudutuksen vaikutusta joutuu hetken odottamaan, mutta tässä
odotusta ei montaa minuuttia ollut ja suu oli jo aivan turta.
Leikkaus alkoi. Tuntui
lähinnä siltä, että implanttijuuren pää raaputettiin näkyviin, vaikka valistunut
epäilykseni on, että ien kuitenkin avattiin jotenkin veitsellä. Sitten
havaitsin, että jotakin ruuvattiin paikalleen.
Samat jutut tehtiin myös toiselle puolelle. Toisella puolella tosin
hetken aikaa raastettiin voimalla pois implantin päälle kasvanutta luuta. Se ei
kuulostanut miellyttävältä lainkaan, mutta kiitos hyvän puudutuksen ei sekään
tuntunut yhtään missään.
Homma oli ohi
varmaankin 15 minuutissa. Jo totuttuun tapaan sain leikkauksen jälkeen suuhun
purtavaksi pienet tupot. Tupot suussa ainoa järkevä vaihtoehto on minimoida
puhuminen. Niinpä otin hiljaisesti vastaan kirurgin hoito-ohjeet suun
purskuttelusta desinfioivalla aineella sekä kirurgin toteamuksen siitä, että tämä
oli viimeinen hoitokerta kirurgin työn osalta. Kirurgin mukaan näillä hampailla narskutellaan seuraavat 50 vuotta. Se oli ehdottomasti hyvä asia.
Matka tähän pisteeseen ei suinkaan ole ollut helppo ja leikkausoperaatioita
suussa ei jää kaipaamaan.
Koska olin
sopinut, että helvetinkojeeni hiotaan uusien implantin kantaosien kanssa
yhteensopivaksi heti leikkauksen jälkeen, jouduin jäämään odotushuoneeseen
odottamaan vuoroani hammaslääkärille.
Odotushuone oli huonoksi onneksi täynnä ihmisiä ja sain olla hetken
ihmisten ihmeteltävänä. Täytyy todeta,
että ihmisten sosiaalinen kurinalaisuus on ilahduttavalla tasolla, huvittavan
näköistä tupposuuta ei liiemmin tuijoteltu odotushuoneessa. Hammaslääkärissä asioivien kotikasvatuksessa
on näemmä tehty selväksi, että vammaisia ja poikkeavia ei saa tuijottaa. Vain
yksi miesasiakas rohkeni hymyillä ystävällismielisesti huvittavalle
olemukselleni. Hymyilin leveästi takaisin tupot
suussa.
Pian
helvetinkojetta jo hiottiin. Se ei kestänyt kauan, mutta ehkä juuri siksi
siihen kiinnitetyistä hampaista lähti tarpeettomankin iso osa pois.
Helvetinkoje on kyllä hionnankin jälkeen käyttökelpoinen, mutta nauraa sen
kanssa ei voi. Epäilenpä, että syöminen
voi myös olla hankalaa, sillä ikenen ja hampaan väliin jää ikävä rako, johon
kaikki ruoka pakkautuu. Hammaslääkäri toki varmisti, pärjäänkö kojeella jota on
hiottu vähän tarpeettomankin paljon ja lupasin pärjätä. Olihan sen käyttö hyvin väliaikaista, sillä uusiin
hampaisiin ei olisi enää kuin kaksi viikkoa.
Yritän siis pärjätä ja olla vakava ainakin työympäristössä.
Puudutuksesta toipuminen leikkauspäivän iltana on ikävää. Palautuminen kestää tunteja ja tuntemukset eivät ole mukavia. Suu on samalla turta ja turvonneen oloinen. Onneksi se sentään on ohi yhdessä illassa.
Lopulta implanttijuurten asennus on helppo ja kivuton operaatio. Puudutukset ja niistä toipuminen ovat pahimmat kohdat koko prosessissa. Ainakaan pelon takia implantteja ei pitäisi jättää asentamatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)