Hampaat suussa vielä juhannuksen jälkeenkin

Väliaikaiset kulmahampaat ovat kestäneet jo viikkoja. Juhannusjuhlistakin selvisin ilman hampaiden irtoamista, eivätkä hampaat estäneet edes juhannusherkuista nauttimista.  Väliaikaisten kulmahampaiden osalta olen siis kovin onnekas, hampaat ovat kauniit ja melkolailla kestävät. Huonolla tuurilla ne olisivat tipahtaneet pois jo päivien kuluttua asentamisesta.

Ikävää on se, että kaksi etuhammastani on leikkauksen jälkeen olleet kovin kylmänarat ja hampaita harjatessa arat. Olen laittanut asian toistaiseksi luustovaurioiden syyksi, niitähän oikealle puolelle tuli maitokulmahammasta irroitettaessa ja pysyvää hammasta nyhdettäessä. Mieleeni on kuitenkin alkanut hiipiä pelko, että etuhampaanihan ovat voineet huonolla tuurilla myös vaurioitua. Pysyvää kulmahammasta ehdittiin vetää pois kotvan aikaa ennenkuin sen todettiin olevan liian tiukasti kiinni.  On  varmasti mahdollista, että etuhampaani ovat voineet siinä vioittua. Toivon, että tämä pelko ei osoittaudu todeksi. Jos osoittautuu, olen kyllä tehnyt elämäni virheen hammasremonttiin suostuessani.

Aikataulujen varmistelua

Jätin tänään soittopyynnön hammaslääkärilleni. Halusin tietää milloin implanttijuurten asentamisleikkaus voisi onnistua. Mieltäni askarrutti myös se, kuinka pitkään tämän implanttijuurten asentamisen jälkeen joudun olemaan ilman kulmahampaitani. Kauhuskenaarioni oli, että joudun jälleen olemaan ilman hampaita viikon tai kaksi. Se olisi työssä käyvälle ihmiselle ongelmallinen tilanne.

Hammaslääkäri kertoi soittaessaan, että leikkaavan kirurgin mukaan implanttien asennus onnistuisi heti syyskuun alussa.  Aiemmat luustovauriot olisivat siihen mennessä korjaantuneet. Jos ennalta suunnitellaan aikataulut huolellisesti, saisin samalla kertaa myös tilapäiset hampaat. Minun ei siis tarvitsisi olla hampaattomana päivääkään. Olin varsin ilahtunut. Olin kohdallani kokenut hampaattomuutta mielestäni jo aivan riittävästi. Haluan ehdottomasti, että aikataulut suunnitellaan niin, että saan hampaat mukaani heti leikkauksen jälkeen. Sovimme, että soittelen elokuussa syyskyyn aikatauluista.

Kysyin vielä samalla implanttien asentamisen riskeistä kohdallani. Implanttien asennus kuitenkin hiukan jännittää, vaikka olenkin vakuuttunut, että toukokuinen suuleikkaus oli varmasti pahempi kokemus.
Olin hyvin yllättynyt kullessani, että riskit olivat  hammaslääkärini mukaan oikeastaan vain pienentyneet. Nyt suurin riski oli vain se, että implanttihampaat eivät luutuisi kiinni. Prosentti implanttihampaiden juurista ei vain syystä tai toisesta luudu. Hammaslääkärin mielestä ei ollut mikään ongelma asentaa ohuempia implanttijuuria kuin normaalisti. Aiemmin esiintuodut riskit ohuen implanttijuuren katkeamisesta eivät enää tulleet mainituksi. Myöskään implanttien asennus pysyvien hampaiden juuriin tai liian lähelle niitä ei enää ollut mainitsemisen arvoinen riski.  Ehkä hammaslääkärin tavoite oli olla huolestuttamatta, mutta minua näin ristiriitainen informaatio ei rauhoita. En voi käsittää, miten asiakas voi saada näin ristiriitaista tietoa. Miksi en saa objektiivista tietoa siitä, minkälaista riskiä olen ottamassa.  Ristiriitainen informaatio saa minut miettimään, pitäisikö kuitenkin kysyä toisen kirurgin mielipidettä ennenkuin annan asentaa implantit suuhuni.

Näyttää hyvältä, tuntuu pahalta

Jaksan edelleen iloita kauniista väliaikaisista hampaistani. Ne ovat edelleen tukevasti kiinni viereisissä hampaissa, eikä kukaan ulkopuolinen taatusti erota niitä aidoista omista hampaistani.  Olen jopa uskalltanut hiukan purra etuhampaillani, mutta tästä on vielä pitkä matka normaaliin purentaan. Epäilen, että omenaa haukkaan seuraavan kerran vuoden päästä, mikäli kaikki sujuu tästä eteenpäin edes jotakuinkin suunnitelmien mukaan.

Vaikka hampaiden esteettinen puoli on melkolailla hyvä, ei käytettävyys ja tuntuma ihan vastaa toivetilaa. Hampaat tuntuvat kummallisilta. Niiden alle pääsee murusia ja niiden varominen on rasittavaa. En kuitenkaan jaksa keskittyä suuremmin asian murehtimiseen. Kunhan en julkisesti leimaudu harvahampaiseksi ja esteettinen puoli on kunnossa, en valita enää mistään.

Mikäli ihmisen elämänkaaren aikana vastoinkäymisten summa on vakio, olen vakuuttunut siitä, että elän ihanan vanhuuden. Viime vuosien aikana olén kohdannut niin runsaasti ja monipuolisesti vastoinkäymisiä, että oma vastoinkäymiskiintiöni alkanee olla aikalailla hyvällä mallilla. Tallaisen maailmankatsomuksen pohjalta voisi nopeasti ajatella, että implanttien asennus tulee kohdallani onnistumaan täydellisesti. Mutta katsotaan onko tähän maailmankatsomukseen uskomista.

Hymy irtoaa

Hammaslääkäri askarteli minulle tänään tilapäiset hampaat. Ne tuntuvat aivan luonnottomilta kokkareilta suussa, mutta näyttävät ihanilta. Jaksan olla näistä hirveistä väliaikaisista hampaista lapsenomaisen innostunut. Olen vilkaissut peilistä moneen otteeseen hampaitani ja joka kerta ilahtunut näkemästäni. Se on totta, kamalat mustat aukot eivät näy!

Ihan näin innostunut ei ehkä kannattaisi olla. Hampaat eivät välttämättä kestä muutamaa päivää enempää, parhaassakin tapauksessa muutaman kuukauden. Ehkä pahin haittapuoli on se, ettei tilapäisillä ”purkkapaikkahampailla” pitäisi purra mitään. Hampailla usein purraan, joten tämä on varsin rajoittavaa. Erityisesti kannattaisi olla varovainen ennen perjantaista juhlatilaisuutta, yhteinen toiveemme hammaslääkärin kanssa kun on, että hampaat kestäisivät ainakin pari päivää.

Hammaslääkäri on onneksi suhtautunut tilanteeseeni mallikelpoisesti. Tänään lääkäri erikseen pahoitteli tilannetta. Lääkärin mukaan tilanteeni oli tullut heillekin todellisena yllätyksenä. Olivat ajatelleet, että nyt tehdään jotain varmasti oikein ja näin sitten kävi. Tämän hammaslääkärin sosiaaliset taidot ovat aikalailla kohdillaan. Minulle tuli potilaana aidosti sellainen olo, että parhaansa yrittivät, mutta epäonnistuivat. Tätä hammaslääkäriä ei tee mieli syytellä. Tekisi mieli sanoa niin kuin lapsillenikin tapaan sanoa: ” Jos ei tee mitään, ei tee koskaan virheitä. Jos tekee paljon asioita, tulee joskus virheitä.”

Tämänpäiväisistä purkkapaikkahampaista ei laskua minulle kirjoitettu. Jaksan lapsenuskossani uskoa siihen, että minulle tarjotaan hammaslääkäriaseman puolesta tästä katastrofista aiheutuvat kulut. Saapa nähdä kuinka käy.

Hammaslääkäri oli selvitellyt eilisellä käynnillä epäselviksi jääneitä asioita. Implanttihampaiden asennusta ei voitaisi tehdä ennen kuin hampaanpoiston aiheuttamat luustovauriot ovat korjaantuneet. Pääsisin siis implanttijuurten asennukseen syys-lokakuussa, ehkä hiukan aiemmin. Implanttien asennus olisi todella vaativa operaatio ja kävisin ehkä ensin 3D röntgenkuvissa ja sen jälkeen implanttijuurille tehtäisiin kuvien perusteella ohjain, jolla ne osattaisiin ruuvata riskittömään paikkaan. Mutta se minun täytyisi hyväksyä, että implanttien asennus olisi kohdallani hyvin riskialtis operaatio, tehtiinpä se miten tahansa. Sovimme lääkärin kanssa, että hän soittaa etenemisestä ensi viikolla.

Kumma kyllä en juuri nyt jaksa ajatella implanttien riskejä lainkaan. Jos minulle laitettaisiin pysyvä siltaratkaisu, menettäisin varmuudella neljä tervettä hammastani jollakin aikavälillä. Jos minulle laitetaan implantit, menetän etuhampaani vain jos operaatio epäonnistuu. Mielestäni peli on selvä. Otan ison riskin ja haluan implanttihampaat.

Saisinko kaksi kulmahammasta, kiitos!

Kerroin hammaslääkärille akuutin huoleni ja sen vähemmän akuutin, mutta suuremman huoleni.

Se akuutti huoli oli hampaiden tilkitseminen. Minulla on perjantaina juhlatilaisuus, johon ei vain voi mennä harvahampaisena. Tarvitsin ehdottomasti jonkinlaiset viritelmät puuttuvien hampaiden paikalle. Olin toivonut, että pääsen lähtemään hammaslääkäriltä jonkinlaiset tilkkeet suussani, mutta toisin kävi. En oikeastaan yllättynyt, kun hammaslääkäri totesi, ettei hampaita saisi tällä käynnillä.. Tältä hammaslääkäriasemalta olin pian lähtenyt useammin ilman hampaita kuin hampaat suussa, joten tilanne tuntui ihan tutulta. Hyvä uutinen kuitenkin oli, että hammaslääkärillä oli ajatus siitä, millaiset kevyet tilkitsemisratkaisut hampaisiin voisi rakentaa. Vaikka hammaslääkärillä ei ollut seuraavalle päivälle aikoja, sain silti ylimääräisen ajan. Olin jälleen kerran ilahtunut hyvästä palvelusta.

Se vähemmän akuutti, mutta suurempi huoleni oli se, mitä hampailleni oikeasti aiotaan tehdä. Hammaslääkärini oli sitä mieltä, ettei oikojahammaslääkärini tarjoama kevytsiltaratkaisu tulisi kestämään. Sille ei olisi riittävästi tilaa. Varsinainen perinteinen silta taas olisi hurja valinta, sillä se pilaa aukkojen viereiset hampaat eli yhteensä neljä hammasta. Implantti olisi hyvin riskialtis, mutta kuitenkin tilanteessani se varteenotettavin ratkaisu. Implantti ei ehkä juurtuisi, jos se menisi liian lähelle kulmahampaita. Tai se voisi lävistää kulmahampaan juuren ja menettäisin sen seurauksena etuhampaani.  Mikään ratkaisuista ei siis olisi hyvä, mutta jotain olisi joka tapauksessa tehtävä. Monesta huonosta on siis valittava joku.

Kerroin hammaslääkärilleni näkemykseni siitä, missä oli tapahtunut hoitovirhe. Hammaslääkäri ei kiistänyt asiaa. Eikä hammaslääkäri kiistänyt myöskään vaatimustani korvauksista. Nähtäväksi jää, mitä tulen tästä hoitokokonaisuudesta maksamaan.

Odotan huomista päivää ja keinohampaitani kuin kuuta nousevaa.

Oikojahammaslääkärin lämmin käsi

Kävin tänään tapaamassa laihoin tuloksin oikojahammaslääkäriä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minulle olisi pitänyt tänään asentaa hammasraudat ja niihin kiinnitetyt varahampaat kulmahampaiden kohdalle. Mutta vähänpä tiesin.  Kotiin sain viemisiksi hammasrautojen sijaan lähinnä hämmentyneen mielen. Kulmahampaiden kohdalla on siis edelleen isot irvokkaat aukot.

Oikoja totesi, ettei voi oikomishoidon osalta tehdä hampailleni mitään. Vaikka oikoja ei halunnut lainkaan ottaa kantaa jatkotoimenpiteisiin, toi hän kuitenkin varovaisesti oman näkemyksensä jatkosta esille. Oikojan näkemyksen mukaan ainoa ratkaisuni olisi kevytsilta, sillä hänen näkemyksensä mukaan implanttien laittaminen lähelle pysyvien kulmahampaiden juuria voisi olla liian iso riski. Implantti voisi pahimmassa tapauksessa lävistää kulmahampaan juuren. Siitä seuraisi mahdollisesti kulmahampaan ja implantin poistoleikkaus ja etuhampaiden menetyksiä. 

Kevytsilta ratkaisuna todettiin jo hoidon alkumetreillä kestämättömäksi ratkaisuksi. Nopealla googlettamisella käsitys vahvistuu. Kevytsilta toimii parhaiten väliaikaisena ratkaisuna, ei pysyvänä hampaat korvaavana ratkaisuna. Jos kevytsiltaa olisi pidetty käypänä ratkaisuna, olisin jo aiemmin päättänyt hampaan irrotessa siihen turvautua. Oikea siltaratkaisu taas vaatii hampaiden hiomisen tapeiksi. Sitä en terveille hampailleni haluaisi tietenkään tehdä. Tämän raskaan prosessin hammasleikkauksineen  ja oikomishoitosuunnitelmineen valitsin juuri siksi, että saisin pysyvän ratkaisun kulmahampailleni niin, että muut hampaat säästyvät.  En halunnut pilata muita hampaitani kulmahampaiden vuoksi.

Kerroin oikojalle, että mielestäni tässä on tapahtunut hoitovirhe. Maitokulmahampaitani ei olisi pitänyt kysymättä irroittaa. Hänen näkemyksensä mukaan oli kuitenkin hyvä, että maitohampaani poistettiin ja vielä molemmat yhtä aikaa. Olin tästä lausumasta jokseenkin pöyristynyt. Toinen maitohampaista olisi lähivuosina irronnut suurella todennäköisyydellä, mutta toisessa oli kohtalainen juuri. Toinen hampaista olisi voinut kestää vuosia, vaikka loppuiänkin. Väitän, että se olisi kestänyt huomattavasti paremmin kuin kevytsiltaratkaisu.

Kerroin, että olen menossa perjantaina juhlatilaisuuteen, jossa en todellakaan pysty esiintymään hampaattomana. Palvelu sentään toimi ja sain ylimääräisen ajan hammaslääkärille keskiviikoksi. Katsotaan mitä informaatiota silloin saan ja saanko mitään tilkettä suuhuni.

Tähän saakka olen saanut hirvittävästi ristiriitaista informaatiota jatkon osalta. Alunperin kaikki hampaitani tutkineet osapuolet olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että mitkään kevytsillat tai vastaavat kevytratkaisut eivät tulisi soveltumaan. Nyt oikojahammaslääkärin mukaan se olisi ainoa vaihtoehto.Alunperin implantteihin erikoistunut hammaslääkäri piti mahdottomana implanttien asennusta kapeaan hammasväliin ja varoitteli sellaisista hammaslääkäriasemista, jotka tekevät noin kapeaan hammasväliin implanttiratkaisuja. Vain oikomisen jälkeen piti olla mahdollista asentaa implantti. Nyt sama hammaslääkäri piti implanttien asentamista mahdollisena. Alunperin ilman pysyvien kulmahampaiden poistoa implanttien asennus ei pitänyt olla mahdollista.  Nyt sekä kirurgi ja hammaslääkäri pitivät tätä vaihtoehtoa mahdollisena.

Oma ongelmani on se, etten tiedä mihin enää voi luottaa.  Koen, että olen tullut pahalla tavalla huiputetuksi. Minulle ei missään vaiheessa kerrottu koko hoitoprosessin isointa riskiä, vaikka jokaiselta asiantuntijalta edeltävien kuukausien aikana tiedustelin mahdollisia riskejä. Suurimpana riskinä oikoja piti sitä, ettei oikomishoito onnistu ja implanteille ei saada tarpeeksi tilaa. Se riski tuntuu nyt kovin pieneltä. Kirurgin mukaan mitään sanottavia riskejä ei ollut, hammasleikkauksen piti olla läpiheittojuttu.

Nyt tiedän itse mikä suurin riski on ja kärsin. Toivottavasti huominen edes toisi jotain valoa asiaan.

Soittoa ei kuulunut

Hammaslääkäri lupasi soittaa viimeistään tänään maanantaina jatkotoimenpiteistä. Mutta eipä soinut puhelin tässä pirtissä ei. Hammaslääkäreille pari asiakkaalta virheellisesti poistettua hammasta ei liene suurikaan juttu. Mutta minulle on.

Olen nyt kaksi viikkoa elänyt ilman kulmahampaita. Pystyn vajaan hammasrivin kanssa puhumaan  ihmisten kanssa normaalisti, mutta hymyillessä hirvittävät raot kulmahampaiden kohdalla paljastuvat. Ja minähän olen se ihminen, joka hymyilee ja nauraa paljon. Mutta tuskin enää kauan. Ensimmäisen kerran elämässäni olen tullut miettineeksi, mitä muut mahtavat ulkonäöstäni, erityisesti hampaideni ulkonäöstä ajatella. Varmasti ihmettelijät miettivät, miten huonosti olen mahtanut hampaitani hoitaa, kun tässä iässä jo tippuvat suusta. Pistää vakavaksi, eikä enää naurata.

Perjantaina olisi tiedossa iso juhlatilaisuus, jossa minun ehdottomasti tulisi olla läsnä. Pahin skenaario on, että en saa mitään tilapäisiä hammasviritelmiä suuhuni ja joudun jättämään juhlat väliin. En kertakaikkiaan voi esiintyä juhlatilaisuudessa vajaalla hammasrivillä. Voin vain toivoa, että huominen hammaslääkärikäynti tuo jonkin pikaisen tavan korjata hammasrivistöni.

Olo on pöyristynyt. En voi käsittää edelleenkään, että näin voi käydä kaikkien niiden monien hammaslääkärin konsultaatiokäyntien jälkeen. En edelleenkään osaa ottaa asiaa huumorilla. Enkä tiedä miten tästä selviän. Ehkä huominen tuo toivoa paremmasta.