Ylihuomenna se on. Elämäni ensimmäinen nukutus ja leikkaus. Kai tämäkin sitten pitää kokea. Peruuttaakaan ei oikein kannata. Näin ainakin vielä luulen ja näin luulevat kirurgitkin jos kuultuun sanaan on uskominen.
Kirurgilta sain puhelimitse kysymykseeni hyvin asiallista tietoa. Hampaat irrotetaan tällä kerralla ympäriltä nakertamalla, joten etuhampaisiin ei pitäisi tulla vääntöä. Siitä huolimatta on mahdollista, että etuhampaat alkavat liikkumaan, sillä niiden toisella puolella ei ole luuta. Ne ovat nojanneet poistettaviin kulmahampaisiini.
Heiluvat etuhampaat saisi toki kiinnitettyä väliaikaisella kiskolla tai hammasraudoilla paikoilleen ja luutumisen pitäisi tapahtua puolessa vuodessa. Mutta huonossa skenaariossa hampaat eivät luudukaan. Aikuisen oikomishoidossa on myös mahdollista, että juuret alkavat sulaa pois. Tai on mahdollista, että etuhammas tai hampaat viottuvat muulla tavalla leikkauksen aikana. Toki molempien todennäköisyys on pieni. Ainakin oletan, että todennäköisyys on pienempi kuin onnistumisen todennäköisyys.
Mutta jälleen kerran ongelmia voisi syntyä vaikka hampailleni ei tehtäisi mitään. Etuhampaani voisivat alkaa heilumaan iän myötä yhä enemmän ja jos edessä on kulmahampaat, eivät hampaat pääsisi luutumaan normaalisti. Vaikka tarvitsisin implanttihampaita heiluvien tilalle, en niitä voisi saada, mikäli kulmahampaita ei olisi poistettu.
Näyttää olevan elämänkatsomuskysymys miten tulevaisuuden näkee. Tässä vaiheessa voi vapaasti valita itselleen tulevaisuuden kuviksi nuo kauhuskenaariot tai sitten sen onnistumistarinan. Kaikki on mahdollista. Seuraavista päivityksistä se tulee selviämään. Tässä vaiheessa minua lohduttaa se, että kirurgi EHKÄ valitsisi minun tilanteessani itsekin leikkauksen. Jotenkin niin luottamusta herättävää ja rehellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti