Implanttihampaiden synttärikakussa kaksi kynttilää!

Nyt juhlitaan taas! Implanttihampaat selvisivät 2v tarkistuksesta!  

Taloudelliselta kannalta katsottuna tämä tarkoittaa sitä, että kauniin hymyn vuosikustannukset ovat pudonneet noin viiteen tuhanteen. Se on toki suuri summa, mutta pienen ajatusharjoituksen jälkeen  saan sen tuntumaan ihan kohtuulliselta.  Saman verran moni auton omistaja menettää vuodessa auton arvon laskuna ostaessaan uuden auton. Ja saman verran voi helposti kuluttaa lyhyellä lomamatkalla perheen kanssa. Hammasremontin hintaa minun tarvitsee siis ajatella vuosi vuodelta vähemmän. 

Henkiseltä kannalta katsottuna tarkastuksesta selviäminen on sen sijaan hyvin merkityksellinen. Takaraivossa on väistämättä parin vuoden jälkeenkin pieni pelko siitä, että jotakin pahaa hampaille voi olla joskus tapahtumassa. Pahimmissa painajaisunissa vaivalla asennetut implanttihampaat irroitetaan ja jäljelle jää taas ne isot irvokkaat aukot kulmahampaiden kohdalle. On huojentavaa kuulla asiantuntijan lausunto siitä, että kaikki on kunnossa.

Mistä hammaslääkäri sitten tietää, että implanteilla on kaikki hyvin? Se onnistuu yllättävän kevyellä tarkastelulla. Tarkastus kesti korkeintaan 10 minuuttia ja kattoi oletettavasti ikenien kunnon, purennan ja ehkä jonkinlaisen yleiskatsauksen.  Kun erikseen kysyin röntgenkuvien tarvetta, hammalääkärini ilmoitti, ettei tässä tapauksessa niihin ollut tarvetta. Syy miksi asiaa tulin kysyneeksi oli se, että olen välillä ollut huolestunut vasemman puolen ikenen tummasta väristä implantin kohdalla. Tämä ei kuitenkaan hammaslääkärin mielestä ollut mitenkään vaarallista tai aiheuttanut kuvaustarvetta. Implantin asennuksen yhteydessä lisätty luujauhe vain oli hänen epäilynsä mukaan sulanut pois. Sulamisen johdosta implantin juuri pääsee kuultamaan tummana ikenen läpi.  Vain jos ien menisi kokonaan rikki implantin kohdalta olisi syytä huoleen.  

Pari viikkoa aiemmin myös oikoja tarkasti hampaani, sillä hankin purentaa ylläpitävän purentakiskon alkuperäisen ohuen retentiolevyn tilalle.  Hänen mukaansa yksi hammas on voinut kahden vuoden aikana liikkua ihan aavistuksen verran. Muuten kaikki oli ennallaan. Oikomisen tulos siis oli pysynyt hyvänä.  Myös purentakisko oli onnistunut ja sitä voi turvallisesti käyttää. Oikojan tarkastukseen en siis enää tarvitsisi mennä ellei hampaat jostain syystä liiku paikoiltaan. 

Parin vuoden kokemuksella voin kertoa, etteivät implanttihampaat aivan omilta hampailta tunnu. Oikeanpuoleisen implanttikulmahampaan osalta voisin ehkä sanoa, että tuo hammas on melkein kuin oma. Se on käytännössä huomaamaton enkä sitä tunne. Vasemmanpuoleisen implanttikulmahampaan osalta en voi sanoa samaa. Siinä on melko usein erilaisia tuntemuksia ja ien sen kohdalta on sinertävämpi kuin muualta.   Kipua nämä tuntemukset eivät kuitenkaan missään tapauksessa ole, joten varsinaisesti häiritseväksi niitä ei voi sanoa. Oikean puolen riesana on ollut ainoastaan jo oikomisen aikana oireillut kylmänarkuus ja vihlonta. Se ilmenee erityisesti oikean puolen etuhampaiden kohdalla. Luulen, että se joko liittyy oikomiseen tai ensimmäiseen hammasleikkaukseen. Senkin kanssa olen kuitenkin oppinut elämään, eikä siitä suurta haittaa ole.  

Liitän alle muutaman kuvan hampaiden tilanteesta kahden vuoden kohdalla.

Oikean puolen implanttikulmahammas:

Vasemman puolen  implanttikulmahammas:

Ja koko kalusto:

Blogiteksteilläni tuntuu olevan runsaasti lukijoita,  jopa hämmästyttävän paljon. Siksi jatkan blogikirjoittelua jatkossakin. Postauksia on luvassa harvaan tahtiin, mutta lupaan kirjoittaa kuulumiset ainakin jokaisen vuositarkastuksen kohdalla. Toivottavasti joku hyötyy näistä omia valintoja tehdessään!

Mitä hammasremontti maksaa?

Tein loppulaskelmaa tähänastisista hammasremontin kuluista. Loppusumma on lähempänä kymmentä tuhatta euroa, joka kuulostaa ja tuntuu tietenkin hirveältä. Suurin yksittäinen kuluerä olivat kaksi implanttihammasta, jotka asennettiin puuttuvien kulmahampaiden kohdalle. Yläleuan oikominen maksoi lopulta laboratoriokuluineen myös odotuksia (arvio muistaakseni 1500e) enemmän, eli noin 2800 euroa.  Hammasleikkauksien osuus jäi pieneksi, samoin muiden prosessiin liittyvien kulujen osuus. Näitä muita kuluja olivat mm. suuhygienistin palvelut.

Tämä hinta perustuu arkistossani oleviin kuitteihin ja jokunen kuitti, esim. kaikki lääkekuitit ovat tarkasta arkistoinnista huolimatta kadonneet.  Kokonaissumma siis todella on tuo 9650 tai jopa yli. Kannattaa siis tarkkaan pohtia, onko valmis tällaista summaa hampaisiin sijoittamaan ennenkuin leikkiin lähtee. Samalla rahalla on toki mahdollista hankkia paljon muutakin.

Mitä minä sitten tällä rahalla sain?  Ainakin hurjan kokemuksen. Se kokemus sisälsi paljon kipuja, pettymyksiä, surua ja epäuskoa. Mutta onneksi lopulta kokemus tarjosi pieniä ja suuria ilon hetkiäkin.        Hammaslääkärikammoni on lähes kadonnut  ja suhteellisuuden tajua on tullut roimasti lisää. Elämä opettaa.

Onneksi en alussa tiennyt mitä tämä kaikki maksaa, kuinka monta vuotta prosessi kestää, montako listaa Buranaa se vaatii  ja mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos olisin tiennyt, minulla ei varmasti olisi näitä kauniita hampaita. Toivottavasti ne nyt pysyvät paikallaan eikä takaiskuja tule!

Lopputarkistuksessa kaikki hyvin!

Hampaani on nyt tarkistettu. Luulin, että implanttien vuositarkastus sisältää ilman muuta röntgenkuvauksen, mutta näin ei suinkaan ollut. Hammaslääkäri tarkasti lähinnä koko suun ja ikenet. Tarkastus oli vähän samanlainen kuin kevennetty hammastarkastus. 

Onneksi mitään ikävää ei hampaissa näkynyt. Vähäpuheinen hammaslääkäri totesi, että "hyvältähän täällä näyttää". Ja mitäpä minä muuta kyselmään. Täytyyhän ammattilaisen tietää milloin kaikki on hyvin ja milloin on syytä tarkempiin tutkimuksiin kuten röntgeniin.

Kysyin hammaslääkäriltäni myös oikojan vuositarkistuksen tarpeesta. Hänen mukaansa vuositarkistusta ei tarvita, kun hampaat eivät selvästikään ole mihinkään liikkuneet. Sama ohut läpinäkyvä "muotti" sopii hampaisiini täydellisesti edeleenkin ja on vieläpä ehjä. Asiat ovat siis hyvin oikomistuloksen suhteen.

Kaikki on siis hyvin. Joskus tunnen edelleen oikeassa etuhampaassani outoja tuntemuksia samoin kuin satunnaisesti implanttihampaiden kohdalla. Mutta ne eivät ole häiritseviä ja olen ne tietoisesti pyrkinyt unohtamaan. Onhan näiden hampaiden kanssa ihan tarpeeksi jo stressattu.

Paluu vanhoihin tunnelmiin

Tervehdys blogin sitkeät seuraajat!

Vuoden verran olen elänyt elämääni eteenpäin uusilla hampaillani. Vieläkin hymyilyttää. Suuria vastoinkäymisiä ei ole hampaiden suhteen ollut ja sujuvasti olen siirtynyt hammaskeskeisestä elämänvaiheestani ihan uuteen valoisaan elämänvaiheeseen, johon ei kuulu kuukausittaiset rahansiirrot hammaslääkäriasemalle eikä edes kuukausittaiset hammaslääkärikäynnit.

Hampaat, erityisesti nämä keinohampaat, tulivat mieleen vasta nyt kun pitäisi varata aika ensimmäiseen vuositarkastukseen. Se suoraan sanoen hirvittää jo etukäteen. En uskalla edes ajatella miten reagoisin, jos hampaissa todettaisiin olevan jotain vikaa. 

Vuodessa olen jo unohtanut suuren osan siitä kivusta, epämiellyttävyydestä ja pelosta, joka koko hammasoperaatioon liittyi. On todella hauskaa, että olen tullut taltioineeksi fiilikset tähän blogiin. Niinkuin elämässä on tapana, ne asiat, joita eniten pelkää on ennenpitkää kohdattava. Niin on käynyt selvästi tässä hammasprosessissakin. Kuinka vähän tulevasta tiesinkään silloin kun kirjoitin ensimmäisen kappaleen tähän blogiin. 

Pikapuoliin kuulette minkä tuomion sain hampaiden vuositarkistuksesta. Pitäkäähän peukkuja!

Kuvia ja hymyn määrä

Kiitos tässä vaiheesa blogia seuranneille, ihanaa huomata että tästä on ollut mahdollisesti hyötyä jollekulle. Ja kiitos riikivi, että muistuttelit kuvien lataamisesta. Niitä on tosiaan hyvä julkaista viimeistään nyt kun hymyä on riittänyt jo monta viikkoa.

Kolmessa ensimmäisessä kuvassa näkyvät uudet hampaat ja hymykin. Uusien hampaiden väri on tarkkaan katsoessa hiukan vaaleampi kuin omien hampaideni väri, mutta se ei ole suuremmin haitannut. Ainoastaan lasteni suusta olen kuullut totuuden siitä, että väri ei ole täsmälleen sama kuin muissa hampaissa.  Itse mietin, että hampaat näyttävät hiukan erilaisilta siksi, että ien tekee erilaisen varjon implanttihampaisiin kuin omiin hampaisiin. Mutta oli miten oli, purenta kuitenkin saatiin hyvän tuntuiseksi tarkistuskäynnillä pienen hiomisen jälkeen ja sitä pidän kaikkein tärkeinpänä asiana.

Hampaat ovat pysyneet hyvin siinä asennossa, johon ne oikomisen jälkeen asettuneet. Mitään retentiokiskoa ei minun tapauksessani asennettu, sillä tilaa sille ei olisi ollut syväpurennan vuoksi. Sen sijaan sain purentakiskon serkun, ohuen muovikuorikkeen hampaille. Sitä pidetään öisin ainakin silloin tällöin,  mutta sen huomaamattomuuden vuoksi sitä voisi hyvin pitää päivisinkin. Laitanpa pari kuvaa tästäkin katsottavaksi.

Kaikenkaikkiaan olen siis edelleen tilateeseen todella tyytyväinen ja jaksan hymyillä. Hampaita hoidan edelleen tietenkin pieteetillä ehkä jopa jotenkin turhan ehdottomalla asenteella. Hampaiden hoito onkin nyt vielä entistä helpompaa, sillä sain käyntikerralla hammaslääkäriltäni lahjaksi hienon sähköhammasharjan. Se oli minusta varsin sympaattista. Haluan uskoa että se oli osoitus aidosta eläytymisestä tilanteeseeni. Tosin mieheni kyyninen kommentti oli tietenkin, että olen syytänyt niin paljon rahaa hammaslääkäriasemalle, että on varsin luontevaa saada edes pieni vastalahja. 

Vaikka kaikki on hyvin, koko piinallinen prosessi on jättänyt pienen ylimääräisen pelon hampaisiin liittyviin  asiohin. Kun suuhygienisti ilmoitti, että toisen implanttihampaan luona ien on vähän punainen, olin heti maalaamassa piruja seinälle pahenevista ongelmista. Kun hampaissa on yhtään outoja runtemuksia, mietin heti voiko implanteissa olla jotain vialla. Uskon ja toivon, että pääsen tästäkin ylimääräisestä huolesta eroon kun muutama kuukausi on kulunut ilman uusia negatiivisia yllätyksiä.

Jatkan siis elämääni hymyillen ilman hampaista johtuvia rajoitteita. On aika mahtavaa haukata vaikkapa omenaa ilman että tarvitsee miettiä tippuvatko hampaat.

Voiko koko ajan hymyillä?

Nyt se on ihan oikeasti totta! Minulla on hampaat ja täydellinen hymy!  Uudet kulmahampaat kiinnitettiin paikalleen ja ne ovat väriltään täydelliset ja muodoltaankin täydellisesti hammasrivistööni sopivat! Näiden vuosien jälkeen tilanne tuntuu täysin käsittämättömältä, että minulla oikeasti on hampaat. Tätä samalta on varmasti tuntunut silloin kun torppaan on tullut ensimmäinen näköradio. Tai silloin kun neljän katovuoden jälkeen saadaan ensimmäinen kunnon sato. Tai ehkä samalta tuntui Michael Jacksonista silloin kun ihonväri muuttui vaaleaksi. Ihan pienestä ihmeestä tässä ei siis ole kyse.

Olin miettinyt etukäteen miten implanttihampaat mahdetaan laittaa paikalleen.  Eihän niitä voi oikein kiertääkään paikalleen. Sekin asia selvisi.  Hampaissa on pienet ruuvinreiät ja ruuvit jotka kierretään implanttijuureen.  Kun kaikki on valmista ruuvinreikä paikataan kiinni.  Minun tapauksessani hampaat ensin kiristettiin melkein kokonaan ja toiselle tarkistuskerralle jäi  lopullinen kiristys. Ensimmäinen kiristys kiristää myös ikävästi ikeniä. Ikenet muuttuvat hampaan kohdalta araksi ja vaaleaksi. Mutta ikävät tuntemukset katoavat nopeasti.  Hampaiden kiristelyn jälkeen tarkistettiin vielä purenta.  Purenta ei ihan heti tuntunut hyvältä ja hampaita hiottiin hieman.  Silti purenta jäi vähän omituiseksi, mutta toisaalta koko uusi purukalusto tuntui omituiselta.  Siihen totuttelu vaatii varmasti aikansa.

Jotenkin tuntui, että hammaslääkäri ja hoitajakin osasivat eläytyä ilooni kun katsastelin peilistä uusia hampaitani. Hammaslääkäri jopa kommentoi, että hänen olisi pitänyt hankkia kuohuviinipullo jos olisi vain muistanut, että tulen hakemaan tänään hampaitani.  Voin oikein hyvin ymmärtää molemminpuolisen ilon. Olen varmasti ollut myös hammaslääkärilleni varsinainen high maintenance potilas kaikkinen vastoinkäymisineni. Kun pyysin hammaslääkäriä laskemaan käyntikerrat lääkäriasemalla, laskut menivät sekaisin. Käyntejä kuulemma oli ihan älyttömästi.

Kun ajoin hammaslääkäriltä takaisin työpaikalle olin yhtä hymyä. Oli pakko legendaarisen naiskuskin tapaan vilkaista välillä peruutuspeiliin vain tarkistaakseen onko (huulipunan sijaan) hampaat hyvin. Eikä hymylle tullut loppua. Töissäkin oli varsin helppo hymyillä. Olisi tehnyt mieli julistaa koko organisaatiolle, että katsokaa nyt kun Hannalla on hampaat!

Kotonakin normaalista poikkeavaa asiantilaa jaksettiin ihmetellä. Ei ollut rouvaa näkynytkään oikeat hampaat suussa lähivuosina.  Sen kunniaksi piti tietenkin nostaa lasillinen shampanjaa hyvässä seurassa.

Kuvia tulossa myös tuota pikaa :) 

Se mihin antibiootti ei auta on kuolemaksi

Kiitos antibiootin (tai sitten luonnollisen paranemisprosessin) ien muutti väriään normaaliksi parissa päivässä. Ilkeää sykkivää tunnetta ikenen kohdalla ei enää ollut.  Hampaista päästiin ottamaan lopultakin muotit, pari viiikoa myöhemmin kuin alunpein oli ajateltu.

Ensimmäisessä vaiheessa implanttijuurien ruuvit irroitettiin ja tilalle laitettiin muotteja varten väliaikaiset hammasaihiot.  Sitten jäljennysmuotteihin porattiin reiät kulmahampaissa tököttäviä hammasaihioita varten. Sen jälkeen sekä ylä että alaleukaan laitettiin muutamaksi minuutiksi oikomishoidin alkuvaiheista tuttu jäljennösmassa. Vaikka massa on jo tullut tutuksi, joka kerralla mietin sitä, miten se irtoaa irroittamatta hampaita. Erityisesti nyt mietin lähteekö muotin irroittamisen yhteydessä myös implanttijuuret, sillä massa oli suussa lopulta normaalia pidempään. Toinen muotin reikä implanttijuurelle ei nimittäin sattunut oikeaan kohtaan ja reikää porailtiin kotvan aikaa suuremmaksi. Lopputulos tietenkin oli, että massa irtosi mukavasti ja implanttijuuret jäivät suuhun. Myös jäljennöksestä tuli heti onnistunut.

Seuraavaksi määriteltiin sopivaa väriä hampaille. Se tehtiin vetämällä huulet levittimien avulla sivuun ja ottamalla valokuvia erilaisten värimallihampaiden kanssa. Väliaikaisten hampaiden väri on aina valittu silmämääräisesti ilman valokuvia ja väri on ollut hiukan liian vaalea. Ilmaisin huoleni hampaiden väristä hammaslääkärille, mutta hammaslääkäri vakuutti, että tällä valokuvamenetelmällä määritelty väri on luonnollisempi ja tulee tarkasti omien hampaiden värinen.

Koska kipuilevan implanttijuuren vuoksi olin etsinyt runsaasti tietoa mahdollisista epäonnistuneista implantin asennuksista ja onnistumistilastoista, päätin kysellä hammaslääkärin arviota siitä, miten todennäköisesti hampaani kestävät ilman komplikaatioita. Tilastoja lukemalla saa ymmärryksen, että muutama prosenttti implanteista epäonnistuu ja 45 prosenttia näistä  epäonnistumisista ilmenee ensimmäisen vuoden aikana. Oli kiinnostavaa tietää kuinka todennäköisesti asintuntijan näkemyksen mukaan  olisin näiden epäonnistuneiden joukossa. Hammaslääkärini mukaan joskus harvoin on epäonnistumisia. Jos implantin asennus olisi epäonnistunut, se olisi jo tähän mennessä todennäköisesti ilmennyt. Lisäksi hänen kokemuksensa mukaan epäonnistumiset ovat olleet lähinnä tupakoitsevilla potilailla. Minä en onneksi tupakoi. Minun kohdallani implantin kestoon voi vaikuttaa se, että toiselle puolelle piti lisätä luuta, joka kuitenkin ajan mittaan vähenee.

Jotenkin tähän saakka huomioni on ollut hammasleikkauksissa ja oikomisessa, en ollut ajatellut hampaiden kestoa oikeastaan asiana jota pitäisi kyseenalaistaa. Nyt kuitenkin kiusallisesti tiedostin senkin vaihtoehdon, että kaiken tämän jälkeen voi käydä niinkin, että implanttihampaat eivät kestäkään.

Ehkä juuri tästä oivelluksesta johtuen tiedustelin myös takuusta. Olisiko hampaille ja implanttijuurille olemassa takuu. Vastaus oli kyllä ja ei. Virhevastuu olisi olemassa, mutta itse aiheutettuja vikoja ei korvattaisi. Myös implanttijuurilla on takuu. Jotenkin kuitenkin epäselvältä tuo takuujärjestelmä vaikutti. Epäselvää olisi varmasti kattaisiko takuu sen, että implantti irtoaisi luun puutteen vuoksi.

Elämä siistin hammasrivin kanssa on jo tosi lähellä, mutta tuntemukset ovat jotenkin hämmentyneet. Kun implanttijuurin laitettiin pitkät hammasaihiot, olin ihan ihmeissäni. Miten ihmeessä uskaltaisin purra tai syödä mitään hampailla jotka ovat kiinni implanttijuurissa.  Jo vuosia kaikenlaisia rautalankavirityksiä käyttäneenä nämä  rautalankaviritykset tuntuvat vahvoilta ja turvallisilta ja oikeat hampaat ihan kummalliselta ajatukselta. Toisaalta tietysti odotan kun kuuta nousevaa sitä päivää kun hammasrivi on kunnossa.