Voiko koko ajan hymyillä?

Nyt se on ihan oikeasti totta! Minulla on hampaat ja täydellinen hymy!  Uudet kulmahampaat kiinnitettiin paikalleen ja ne ovat väriltään täydelliset ja muodoltaankin täydellisesti hammasrivistööni sopivat! Näiden vuosien jälkeen tilanne tuntuu täysin käsittämättömältä, että minulla oikeasti on hampaat. Tätä samalta on varmasti tuntunut silloin kun torppaan on tullut ensimmäinen näköradio. Tai silloin kun neljän katovuoden jälkeen saadaan ensimmäinen kunnon sato. Tai ehkä samalta tuntui Michael Jacksonista silloin kun ihonväri muuttui vaaleaksi. Ihan pienestä ihmeestä tässä ei siis ole kyse.

Olin miettinyt etukäteen miten implanttihampaat mahdetaan laittaa paikalleen.  Eihän niitä voi oikein kiertääkään paikalleen. Sekin asia selvisi.  Hampaissa on pienet ruuvinreiät ja ruuvit jotka kierretään implanttijuureen.  Kun kaikki on valmista ruuvinreikä paikataan kiinni.  Minun tapauksessani hampaat ensin kiristettiin melkein kokonaan ja toiselle tarkistuskerralle jäi  lopullinen kiristys. Ensimmäinen kiristys kiristää myös ikävästi ikeniä. Ikenet muuttuvat hampaan kohdalta araksi ja vaaleaksi. Mutta ikävät tuntemukset katoavat nopeasti.  Hampaiden kiristelyn jälkeen tarkistettiin vielä purenta.  Purenta ei ihan heti tuntunut hyvältä ja hampaita hiottiin hieman.  Silti purenta jäi vähän omituiseksi, mutta toisaalta koko uusi purukalusto tuntui omituiselta.  Siihen totuttelu vaatii varmasti aikansa.

Jotenkin tuntui, että hammaslääkäri ja hoitajakin osasivat eläytyä ilooni kun katsastelin peilistä uusia hampaitani. Hammaslääkäri jopa kommentoi, että hänen olisi pitänyt hankkia kuohuviinipullo jos olisi vain muistanut, että tulen hakemaan tänään hampaitani.  Voin oikein hyvin ymmärtää molemminpuolisen ilon. Olen varmasti ollut myös hammaslääkärilleni varsinainen high maintenance potilas kaikkinen vastoinkäymisineni. Kun pyysin hammaslääkäriä laskemaan käyntikerrat lääkäriasemalla, laskut menivät sekaisin. Käyntejä kuulemma oli ihan älyttömästi.

Kun ajoin hammaslääkäriltä takaisin työpaikalle olin yhtä hymyä. Oli pakko legendaarisen naiskuskin tapaan vilkaista välillä peruutuspeiliin vain tarkistaakseen onko (huulipunan sijaan) hampaat hyvin. Eikä hymylle tullut loppua. Töissäkin oli varsin helppo hymyillä. Olisi tehnyt mieli julistaa koko organisaatiolle, että katsokaa nyt kun Hannalla on hampaat!

Kotonakin normaalista poikkeavaa asiantilaa jaksettiin ihmetellä. Ei ollut rouvaa näkynytkään oikeat hampaat suussa lähivuosina.  Sen kunniaksi piti tietenkin nostaa lasillinen shampanjaa hyvässä seurassa.

Kuvia tulossa myös tuota pikaa :)