Taloudelliselta kannalta katsottuna tämä tarkoittaa sitä, että kauniin hymyn vuosikustannukset ovat pudonneet noin viiteen tuhanteen. Se on toki suuri summa, mutta pienen ajatusharjoituksen jälkeen saan sen tuntumaan ihan kohtuulliselta. Saman verran moni auton omistaja menettää vuodessa auton arvon laskuna ostaessaan uuden auton. Ja saman verran voi helposti kuluttaa lyhyellä lomamatkalla perheen kanssa. Hammasremontin hintaa minun tarvitsee siis ajatella vuosi vuodelta vähemmän.
Henkiseltä kannalta katsottuna tarkastuksesta selviäminen on sen sijaan hyvin merkityksellinen. Takaraivossa on väistämättä parin vuoden jälkeenkin pieni pelko siitä, että jotakin pahaa hampaille voi olla joskus tapahtumassa. Pahimmissa painajaisunissa vaivalla asennetut implanttihampaat irroitetaan ja jäljelle jää taas ne isot irvokkaat aukot kulmahampaiden kohdalle. On huojentavaa kuulla asiantuntijan lausunto siitä, että kaikki on kunnossa.
Mistä hammaslääkäri sitten tietää, että implanteilla on kaikki hyvin? Se onnistuu yllättävän kevyellä tarkastelulla. Tarkastus kesti korkeintaan 10 minuuttia ja kattoi oletettavasti ikenien kunnon, purennan ja ehkä jonkinlaisen yleiskatsauksen. Kun erikseen kysyin röntgenkuvien tarvetta, hammalääkärini ilmoitti, ettei tässä tapauksessa niihin ollut tarvetta. Syy miksi asiaa tulin kysyneeksi oli se, että olen välillä ollut huolestunut vasemman puolen ikenen tummasta väristä implantin kohdalla. Tämä ei kuitenkaan hammaslääkärin mielestä ollut mitenkään vaarallista tai aiheuttanut kuvaustarvetta. Implantin asennuksen yhteydessä lisätty luujauhe vain oli hänen epäilynsä mukaan sulanut pois. Sulamisen johdosta implantin juuri pääsee kuultamaan tummana ikenen läpi. Vain jos ien menisi kokonaan rikki implantin kohdalta olisi syytä huoleen.
Pari viikkoa aiemmin myös oikoja tarkasti hampaani, sillä hankin purentaa ylläpitävän purentakiskon alkuperäisen ohuen retentiolevyn tilalle. Hänen mukaansa yksi hammas on voinut kahden vuoden aikana liikkua ihan aavistuksen verran. Muuten kaikki oli ennallaan. Oikomisen tulos siis oli pysynyt hyvänä. Myös purentakisko oli onnistunut ja sitä voi turvallisesti käyttää. Oikojan tarkastukseen en siis enää tarvitsisi mennä ellei hampaat jostain syystä liiku paikoiltaan.
Parin vuoden kokemuksella voin kertoa, etteivät implanttihampaat aivan omilta hampailta tunnu. Oikeanpuoleisen implanttikulmahampaan osalta voisin ehkä sanoa, että tuo hammas on melkein kuin oma. Se on käytännössä huomaamaton enkä sitä tunne. Vasemmanpuoleisen implanttikulmahampaan osalta en voi sanoa samaa. Siinä on melko usein erilaisia tuntemuksia ja ien sen kohdalta on sinertävämpi kuin muualta. Kipua nämä tuntemukset eivät kuitenkaan missään tapauksessa ole, joten varsinaisesti häiritseväksi niitä ei voi sanoa. Oikean puolen riesana on ollut ainoastaan jo oikomisen aikana oireillut kylmänarkuus ja vihlonta. Se ilmenee erityisesti oikean puolen etuhampaiden kohdalla. Luulen, että se joko liittyy oikomiseen tai ensimmäiseen hammasleikkaukseen. Senkin kanssa olen kuitenkin oppinut elämään, eikä siitä suurta haittaa ole.
Liitän alle muutaman kuvan hampaiden tilanteesta kahden vuoden kohdalla.
Oikean puolen implanttikulmahammas:
Vasemman puolen implanttikulmahammas:
Ja koko kalusto:
Blogiteksteilläni tuntuu olevan runsaasti lukijoita, jopa hämmästyttävän paljon. Siksi jatkan blogikirjoittelua jatkossakin. Postauksia on luvassa harvaan tahtiin, mutta lupaan kirjoittaa kuulumiset ainakin jokaisen vuositarkastuksen kohdalla. Toivottavasti joku hyötyy näistä omia valintoja tehdessään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti