Helvetillisperkeleellinen kipu

Pitkän suvantovaiheen jälkeen kohtasin sen taas –helvetillisperkeleellisen kivun.  Tein täydellisen aloittelijamaisen virheen ja jätin särkylääkkeet ottamatta oikojakäynnin jälkeen.  Hampaitahan oli taas kiristelty ja toki on luonnollista, että kipu seuraa perässä. Mutta tätä minä en ymmärtänyt.  Illalla hampaat ja suu tuntuivat aivan normaalilta ja pahaa aavistamatta menin unten maille.  Mukavaa unta jatkui siihen saakka kunnes aamuyöllä heräsin hirveään hampaiden arkuuteen ja kipuun. Omituisinta oli, että kipu, kosketus- ja kylmänarkuus tuntui sekä ylä- että alahampaissa, vaikka vain ylähampaita kiristettiin.

Siinä vaiheessa kun kipu on yllättänyt ja päässyt kunnolla yltymään särkylääkkeidenkin voima tuntuu olevan heikko. Buranaa ja Panadolia kului reilumman kaupalla ennen kuin kivun sai taltutettua. Pahimpana hetkenä oireet eivät pysyneet loitolla edes särkylääkkeiden voimalla.  Nyt viikon päästä tapauksesta tilanne onneksi tuntuu jo melkolailla hyvältä.  Enää ei meinaa tulla itku vaikka hampaita on kiristelty.

Joskus aiemmin blogissani mainitsin, että mielestäni oikomishoidosta aiheutuva kipu ja haitta on liioiteltua.  Nyt täytyy todeta, että kipu voi olla aika häiritsevää ja kovaa. Olin siis väärässä.  Tästä kuitenkin olen nyt oppinut yhden viisauden. Älä milloinkaan jätä särkylääkkeitä ottamatta oikojakäynnin jälkeen.

Ehdin vielä matkan varrella todennäköisesti oppimaan useita muitakin asioita. Oikojan mukaan ihan parhaissa skenaarioissa hampaani voisivat olla oikomisen osalta kunnossa ensi kesänä. Varmaan siis käytännössä ensi kesänä jos ei sada, sillä tämä oli se kaikista optimistinen arvio. Todennäköisempää on, että oikominen kestää vielä paljon pidempään.  Helskutin hampaat.