Potilaan hermoissa vikaa?

Nyt toivoisin, että minulta kysyttäisiin hammaslääkärissä kuinka voin.  Voisin nyt kertoa monisanaisesti, kuinka äärimmäisen huonosti voin ja kuinka äärimmäisen paljon vihaan tätä onnetonta purukalustoani ja meneillä olevaa hoitoprosessia. Ja kuinka itsesääli ja pelko alkaa vallata tilaa ajatuksissani.

Aloitetaanpa vaikka siitä, että oikeanpuoleiset etuhampaat ovat olleet kipeät jo viisi viikkoa. Aluksi kipu oli jotakuinkin jatkuvaa jyskyttävää kipua ja Burana lievitti kipuja, mutta viimeisien viikkojen aikana Buranalla ja muilla käsikaupasta saatavilla lääkkeillä ei ole ollut mitään tehoa. Kaksi oikeanpuoleista etuhammasta kipuilee polttavasti ja sykkivästi aina kun siihen on pienikin mahdollisuus. Kivun saa aikaan pään alaspäin taivuttaminen, pienikin kylmä tuulahdus tai viileän ruuan tai juoman nauttiminen, hampaiden pesu ja joskus jopa pelkkä pureminen. Kipu on sen verran voimakasta ja epämiellyttävää, että tekee mieli välttää kaikkea mikä kivun voi aiheuttaa. Viileitä juomia ja ruokia on melko lailla helppo välttää, mutta ulkoilman viileyttä ei helposti pysty välttämään.  Ulkona pitää yrittää olla suu tiukasti kiinni. Mutta suu kiinni ulkoileminen on hankalaa. Edes reipas kävely ei onnistu suu sinetöitynä juoksulenkeistä puhumattakaan.

Hampaiden tila alkaa siis aika häiritsevällä tavalla vaikuttaa elämääni. Juoksut, lenkkeilyt ja muut ulkoilut saavat jäädä odottamaan kesäkelejä, mikäli kivusta ei pääse eroon. Eikä kipuilu tee hyvää stressitasollekaan. Joka aamu viimeistään hampaita harjatessa huomaa, ettei kipu mihinkään ole vieläkään kadonnut. Pahinta kaikessa on epätietoisuus. Hampaissa ei näkynyt röntgenkuvissa mitään poikkeavaa ja kivut vain jatkuvat. Mielessä pyörii monia vaihtoehtoja sille, mistä kipu voi johtua. Mielessä on vahva epäilys siitä, ettei oikominen normaalisti voi olla näin kivuliasta. Kuka olisi vapaaehtoisesti valmis rajoittamaan elämäänsä oikomisen vuoksi näin paljon? Ei ainakaan suuret telaketjukansan joukot. Väkisinkin mieleen hiipii pelko siitä, että syy kipuiluun täytyy olla joku muu, ehkä esimerkiksi vika hampaiden hermoissa. Ja se alkaa rasittaa omia hermojani. Haluan tietää kestääkö tämä kipu ja piina loppuiän vai saadaanko se loppumaan iäksi.

Helpotuksen huokaus

Kerrankin kävi hyvä tuuri ja sain ajan hammaslääkärille juuri silloin kun sitä todella tarvitsin ja hyvin pienellä varoajalla. Alan  pikkuhiljaa arvostaa saamaani loistavaa palvelua hammaslääkäriasemalla.

Kävin siis tarkastuttamassa turkasen kipeät oikeanpuoleiset etuhampaat hammaslääkärillä. Niinkuin aiemmin blogissa on tullut mainittua, epätietoisuus ei ole minun lajini, enkä kestä epätietoisuutta siitä tapahtuuko hampailleni jotain hirveää vai ei.

Mitään dramaattista tutkimuksissa ei onneksi löytynyt. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa eikä hampaista pintapuolisessa tutkimuksessakaan löytynyt syytä viheliäiseen kipuun. Hammaslääkärin mukaan oikomisen aikana hampaat vain voivat särkeä. Ja todentotta, täytyy todella allekirjoittaa tämä. Tästä kivustahan ystävät varoittelivatkin. Mutta enpä uskonut tuolloin.

Sain matkaan lääkärikäynniltä Burana-reseptin ja reseptin kaiken varalta myös järeämpiin särkylääkkeisiin. En halunnut ottaa riskiä siitä, että saan sietämättömän hammassäryn työmatkallani paikassa, jossa lähimpään hammaslääkäriin on tuntien matka.

Lääkärin tutkimuksella ja lääkeresepteillä oli ehdottomasti suurempi merkitys henkisen hyvinvoinnin, kuin todellisenfyysisen hyvinvoinnin kannalta. Varmuus siitä, että hampaissa ei ainakaan vielä näkynyt mitään hälyyttävää ja varmuus myös siitä, että matkassa on mukana riittävästi särkylääkettä riittää huojentamaan mielen.

Toistaiseksi kivut ovat pysyneet loitolla tai ainakin siedettävinä Buranan voimin. Toivon hartaasti, että koko ikävä oirekuva häviää pikku hiljaa. Viimeistään ennen lauantaita, jolloin suuntaan matkani jälleen uuteen paikkaan jossa toivoisi välttyvänsä hammaslääkäriltä.

Sykkivä kipu

Alun perin varattu kahden viikon päähän varattu oikojakerta piti perua. Syynä oli turkasen kipeät hampaat. Ajoittainen sykkivä kipu ei ottanut hellittääkseen.  

Kahden viikon jälkeen kahdessa oikeanpuoleisessa etuhampaassa oli arkuutta ja sykkivää kipua, eikä tilanne ole kolmen viikon jälkeen juurikaan parempi. Nuo oikeanpuolen etuhampaat ärsyyntyvät kylmästä ja puremisesta. Tai pikemminkin ainakin niistä. Esimerkiksi kylmän juomisen jälkeen suulakeen ja noihin kahteen hampaaseen tule ikävä sykkivä kipu, joka kestää yleensä onneksi vain 5-10 minuuttia.

Jos tietäisin, että noissa hampaissa on kaikki kunnossa ja särkylääkkeiden syöminen varmasti auttaa, olisin tyytyväinen. Mutta kun en tiedä. Tuollaiset tuntemukset stimuloivat mainiosti mielikuvituksen luomaan kauhuskenaarioita kuolevista hampaista. Niinpä joutunen selvittämään, voiko hampaita tutkia ja varmistaa kaiken olevan kunnossa. Haastavaksi tämän tekee se, että olen seuraavan kahden viikon aikana Suomessa vain puolitoista vuorokautta. Ja ne kaikki muut päivät paikoissa, joissa toivoisi välttyvänsä lääkäriltä,  ainakin hammaslääkäriltä. 

Helvetillisperkeleellinen kipu

Pitkän suvantovaiheen jälkeen kohtasin sen taas –helvetillisperkeleellisen kivun.  Tein täydellisen aloittelijamaisen virheen ja jätin särkylääkkeet ottamatta oikojakäynnin jälkeen.  Hampaitahan oli taas kiristelty ja toki on luonnollista, että kipu seuraa perässä. Mutta tätä minä en ymmärtänyt.  Illalla hampaat ja suu tuntuivat aivan normaalilta ja pahaa aavistamatta menin unten maille.  Mukavaa unta jatkui siihen saakka kunnes aamuyöllä heräsin hirveään hampaiden arkuuteen ja kipuun. Omituisinta oli, että kipu, kosketus- ja kylmänarkuus tuntui sekä ylä- että alahampaissa, vaikka vain ylähampaita kiristettiin.

Siinä vaiheessa kun kipu on yllättänyt ja päässyt kunnolla yltymään särkylääkkeidenkin voima tuntuu olevan heikko. Buranaa ja Panadolia kului reilumman kaupalla ennen kuin kivun sai taltutettua. Pahimpana hetkenä oireet eivät pysyneet loitolla edes särkylääkkeiden voimalla.  Nyt viikon päästä tapauksesta tilanne onneksi tuntuu jo melkolailla hyvältä.  Enää ei meinaa tulla itku vaikka hampaita on kiristelty.

Joskus aiemmin blogissani mainitsin, että mielestäni oikomishoidosta aiheutuva kipu ja haitta on liioiteltua.  Nyt täytyy todeta, että kipu voi olla aika häiritsevää ja kovaa. Olin siis väärässä.  Tästä kuitenkin olen nyt oppinut yhden viisauden. Älä milloinkaan jätä särkylääkkeitä ottamatta oikojakäynnin jälkeen.

Ehdin vielä matkan varrella todennäköisesti oppimaan useita muitakin asioita. Oikojan mukaan ihan parhaissa skenaarioissa hampaani voisivat olla oikomisen osalta kunnossa ensi kesänä. Varmaan siis käytännössä ensi kesänä jos ei sada, sillä tämä oli se kaikista optimistinen arvio. Todennäköisempää on, että oikominen kestää vielä paljon pidempään.  Helskutin hampaat.