Nyt on tällä rouvalla telaketjut suussa. Ne ovat paljon huomaamattomammat kuin olisin ikinä arvannutkaan. Etenkin kun puuttuvien hampaiden paikalla on väliaikaiset hampaat, eikä vain jousia niin kuin minulle hoitokäynnillä ehdotettiin. Normaalisti puuttuvien hampaiden kohdalle laitetaan vain jouset. Oikoja oikein erikseen kysyi, haluaisinko että hampaiden kohdalla tosiaan olisi hampaat eikä nuo jouset. No totta ihmeessä halusin. Ja niinhän minulle alusta asti oli luvattu. Oli luvattu, että ilman hampaita en tarvitsisi missään vaiheessa prosessia olla. Se nyt tästä vielä puuttuisi, että esiintyisin vajaalla hammasrivillä ihan julkisesti.
Jotenkin kuitenkin tämä väliaikaisten hampaiden asentaminen hammasrautoihin olikin yllättäen kovin vaikeaa. Alkuperäinen minulle kommunikoitu ajatus oli irrottaa väliaikaiset sillat ja kiinnittää ne rautoihin. Tämä vaihtoehto tuntui kuitenkin nyt oikojasta huonolta. Tulisi taas rumaa jälkeä. Ja ongelmaksi koituisi myös hampaan pyöriminen. Sillasta irrotetut keinotekoiset kulmahampaat eivät pyöreään lankaan kiinnitettynä pysyisi paikallaan purressa vaan pahimmassa tapauksessa heittäisivät kuperkeikkaa suussa. Ja tämän kuulemma potilaat kokevat epämiellyttävänä. Ihan totta, ei passaa kiistää, epämiellyttävänä kyllä kokisin.
Onneksi myös hammaslääkäriaseman protetiikkaan erikoistunut hammaslääkäri oli paikalla vielä vapaana. Hänet hälytettiin paikalle ja sovittiin, että hän askartelee kunnolliset ja kauniit väliaikaiset kulmahampaat puuttuvien kulmahampaiden tilalle vielä samana päivänä kun vain odottelisin jonkin aikaa. Se oli hieno uutinen ja mahtavaa. Pisti vain miettimään, mitähän olisi tapahtunut, jos hän ei olisi paikalla ollut. Olisinko sittenkin joutunut lähtemään hoitokäynniltä ilman kulmahampaita. Mutta turha spekuloida, nyt homma hoidettiin ihan loistavasti. Erityisesti kun ottaa huomioon, että hampaiden ad hoc askartelu ei välttämättä ole protetiikkaan erikoistuneen hammaslääkärin leipälaji. Ymmärsin, että normaalisti väliaikaiset hampaat tulisivat hammaslaboratoriosta.
Mutta ennen kuin väliaikaisia hampaita ja telaketjuja päästiin kiinnittämään, oli porattava pois väliaikaiset sillat. Se oli aika hurjalta kuulostava ja aikaa vievä operaatio. Koska operaatio vei aikaa enemmän kuin minulle varattu vastaanottoaika, sovittiin, että molemmat sekä oikoja että proteetikko poraisivat siltoja pois. Sain siis onnekseni välillä pienen levähdystauon. Riippumatta siitä kuka porasi, homma kuulosti aivan siltä, kun omat oikeat hampaatkin olisi porattu pois. Ja pakko asiasta oli pariin otteeseen kysyäkin ja varmistaa ettei mukana lähde jotain muutakin kuin siltaa. Mutta hammaslääkäri vakuutteli, että kyllä omat hampaat säilyvät, pora poraisi vain muovia. Mutta siinä vaiheessa kyllä kylmäsi, kun hammaslääkäri kysyi, että eikös sinun yläkakkonen ollutkin ihan sellainen ”tappihammas”. Tuli vastattua aika napakasti, että ei todellakaan. Jos olisi tappihampaaksi muuttunut, niin olisi ollut kyllä ihan hammaslääkärin omaa käsialaa. Mutta luojalle kiitos, tuo kyseessä ollut yläkakkonen säilyi siltojen irrottamisesta ihan normaalina hampaana tästä kysymyksestä huolimatta.
Sitten koitti rautojen asennus. Asennus ei sinänsä ollut muuta kuin aikaa vievä ja hiukan epämiellyttävä operaatio. Ensin hampaisiin liimattiin pahanmakuisella aineella rautojen kiinnikkeet. Hampaan putsaus, liima hampaisiin ja kiinnike kiinni, siinä koko juttu. Seuraavaksi väliaikaisten hampaiden sovittaminen vei ylimääräisen hetken. Se oli lähinnä hiukan huvittavaa. Väliaikaista hammasta hioessa hammas sinkosi hoitohuoneen lattialle ja katosi. Mutta onneksi olen tottunut etsimään legoja lattialta ja tämäkin yläkolmonen löytyi nopeasti ja homma jatkui. Epämiellyttävintä kaikessa oli telaketjun langoitus. Lankaa otettiin välillä irti pihdeillä ja taas pujoteltiin uudelleen. Siinäkin epämiellyttävintä ehkä äänet. Jälleen kerran kuulosti siltä, että rautalankaa repiessä lähtee mukaan jotain muutakin suusta. Kipua ei tuntunut. Ainoastaan rautojen kiinnittämisen jälkeen hampaat tuntuivat aroilta ja kiristäviltä, sellaisilta ettei tarvinnut miettiä kannattaako ottaa Buranaa vai ei. Kannatti ottaa.
Lopuksi kävimme läpi vielä telaketjujen putsausta, siinäkin selvästi oli omat niksit. Tosin ei varsinaista aivokirurgin hommaa ollut tämäkään. Pienillä ”pulloharjoilla” ja sähköhammasharjalla pääsee telaketjut suussakin pitkälle.
Kaikkeen tähän kului aikaa odotuksineen melkein neljä tuntia, mutta vastapainoksi lopputulos oli juuri se mitä piti. Koin huojentavana, että lopulta pääsin tähän rautojen asennusvaiheeseen ja oli ilahduttavaa huomata, että ei ne raudat nyt niin kauheat ole. Paljon huomaamattomammat kuin olin entuudestaan pelännyt.
Käynti myös osoitti, että tällä hammaslääkäriasemalla voi saada parhaimmillaan asiat joustavasti järjestymään ainakin toisinaan. Lähtiessä sain vielä konsultaatioajan leukakirurgilleni. Hänen pitäisi katsoa, kannattaisiko jo ennen implanttien asennusta laittaa yläleukaan luusiirrettä, sillä nyt kulmahampaan juuren kohdalla on iso kuoppa. Tuo aika on jo heinäkuussa, joten pian olen tässäkin asiassa viisaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti