torstai 27. kesäkuuta 2013

Väliaikaista vain

Italianmaalla pitsaa purressa se sitten tapahtui. Toinen väliaikaisista kulmahampaista raksahti. Muutaman minuutin kauhunhetken ja tunnustelun jälkeen totesin, että kokonaan hammas ei sentään ollut irti, vain toinen reuna liikkui.

Välttääkseni täydellisen esteettisen katastrofin poistin ruokavaliostani välittömästi kaiken purtavan ruuan. Onneksi tällä matkalla oli jo ehditty syödä myös runsaasti vararavintoa, joten kestin ajatuksen dietistä mainiosti.  Hammaslääkäriin en nimittäin sunnuntai-iltana olisi katolisessa maassa helposti päässytkään. Etenkin kun satuimme olemaan sopivasti Rooman ytimen ulkopuolella, jossa kaikki ruokakaupatkin oli huolellisesti lukittu pyhäpäivän kunniaksi. Ainoa keino oli siis sinnitellä heiluvan hampaan kanssa pari päivää, kunnes kotimaassa sen saisi kuntoon.

Vaan ei ollut mutkatonta kotiin palattuakaan hampaan korjaus. Hammaslääkäriasemalla, jossa silta tehtiin, oli siirrytty lomakauteen ja seuraava vapaa aika oli neljän päivän päästä.  Kiitos ja aamen. Kuuden päivän keitto- ja vesikuuri sentään olisi jo liikaa. Onnekseni sain kuitenkin ajan toiselta hammaslääkäriasemalta seuraavalle päivälle.

Hammaslääkäri kopsautti puoliksi irtonaista siltaa kerran ja totesi sen olevan kokonaan irti ja viskasi palan suoraan roskiin. Onnekseni se sentään oli kestänyt nuo pari päivää paikallaan. Vanhaa sinänsä kaunista väliaikaista hammasta ei kuulemma voisi enää hyödyntää. Tilalle pitäisi tehdä uusi viritelmä muovista.  Ja nopeastihan se syntyikin, suunnilleen puolessa tunnissa.  Ulkonäöltään hampaasta ei tullut läheskään entisen veroinen, mutta riittävän hyvä kestämään ehkä ainoastaan viikon.  Viikon päästä oikoja nimittäin mahdollisesti poistaa sillat kokonaan ja kiinnittää hampaat oikomiskojeeseen.

Hampaan irtoamisen ajoitus osoitti jälleen kerran, että tuurini ei taida olla se paras mahdollinen. Jos hammas olisi kestänyt vielä viikon verran, olisin säästynyt vaivalta, harmilta ja rahaakin olisi säästynyt 129 euroa.  Toisaalta tämä osoittaa sen, että olen mahdollisesti oikealla tiellä. Jos luvassa ei koskaan olisi mitään siltaratkaisuja parempaa, olisin todennäköisesti elämäni aikana aika monta kertaa paikkauttamassa rikkonaista siltaa. Nyt toivoakseni saan jonain päivänä pysyvät implanttihampaat, joita ei tarvitse jatkuvasti korjata.  Ja sokerina pohjalla, voi olla niinkin, että matkavakuutus korvaa tuon sillan korjauksen. Kiinnostavaa seurata, miten asia tulkitaan vakuutusyhtiössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti