Implanttijuurten asennus

Nyt voin kertoa miltä tuntuu implanttijuurten asennus. 

Kaikki alkaa siitä, että yritän hammashoitolan odotushuoneessa keskittää ajatukset johonkin muuhun kuin tulevaan ikävään operaatioon.  Vaihtoehtoja on useita. Voi tuijottaa telkkarista huonoja iltapäiväohjelmia, voi lukea aikakauslehtien vanhoja numeroita, voi tarkkailla muita odotushuoneessa istuskelijoita tai sitten keskittyä älypuhelimen moninaiseen tarjontaan.  Päädyin tuijottamaan puhelimen pientä ruutua.

Pian oma vuoro tulee ja kirurgi kysyy olenko henkisesti valmentautunut leikkaukseen. Ja olinhan minä. Ennen huoneeseen tuloa en edes kunnolla jännittänyt, olin ajatellut etukäteen, että kaikki on pikaisesti ohi.  Minun pitkässä hammasremonttiprosessissani tämä ei olisi ollenkaan pahinta mitä olin kohdannut, joten olin varma siitä, että selviän tästäkin vallan mainiosti. 

Kun istahdin hammaslääkärin tuoliin, otin särkylääkkeen sekä antibiootin ja purskuttelin suuta desinfioivalla nesteellä, alkoikin jännittää niin että vapisin kunnolla.  Nyt se sitten oikeasti alkaisi. Suun ympärys pyyhittiin desinfioivalla aineella ja tuoli kallistettiin ala-asentoon. Naaman päälle tuli peite, jossa oli aukko pelkästään suulle.  Operaatio saattoi alkaa.

Seuraavaksi vuorossa ollut puudutus oli ehdottomasti ikävin kohta koko implanttijuurten asennuksessa.  Suulakeen pistettiin neljä puudutuspiikkiä, joista kaksi pistettiin sellaiseen kohtaan, että sattui hetkellisesti oikein kunnolla. Jotenkin huojentavaa ja sympaattista oli, että kirurgi pyyteli anteeksi, että joutuu näin satuttamaan.  Selvästi olivat kirurgini ja muinoinen kouluhammaslääkärini saaneet oppinsa eri aikakausilla.   Tässä suhteen maailma on kyllä muuttunut paremmaksi, se täytyy tässä kohdin todeta.

Puudutuksen jälkeen kirurgi teki jotain muita valmistelevia toimia, joiden laadusta oli vaikeaa ottaa selkoa pää ja silmät peitettynä. Kannaltani nämä toimet kuitenkin vaativat vain suun auki pitämistä, joten näihin ei liittynyt dramatiikkaa.

Varsinainen implanttijuurten asentamiseen liittyvät toimet olivat todella nopeasti ohi. Ensin luultavasti leikattiin ikenen pinta, sitten aloitettiin poraaminen.  Se tehtiin jotenkin paljon hellävaraisemmin kuin vaikka hampaan paikkaamiseen liittyvä poraaminen.  Poraa kyllä painettiin jossain vaiheessa niin, että paineen voi tuntea, mutta esimerkiksi viiltävää hammaslääkäriporan ääntä ei mielestäni kuulunut. Tai ainakaan sellainen ei tuolla hetkellä jäänyt mieleeni. Poraamisen jälkeen ainakin kuvittelin, että ruuvattiin varsinainen implanttijuuri paikoilleen. Toisen kulmahampaan kohdalle asennettiin myös luujauhetta täytteeksi, sillä kulmahampaan poiston jälkeen siihen oli jäänyt kuoppa.  Kuvittelisin, että se jollakin tapaa ruiskutettiin paikalleen. Siitäkään ei voi silmät peitettynä olla juuri mielikuvaa.

Ensimmäinen implanttijuuri oli pian asennettu, ien ommeltiin kiinni muutamalla tikillä ja siirryttiin toisen kulmahampaan puolelle. Sen operoiminen tuntui jos vain mahdollista vielä nopeammalta kuin ensimmäisen. En ymmärtänyt katsoa kellosta paljonko operaatio kesti kaikkinensa, mutta epäilen, että korkeintaan 45 minuuttia.  Ajatus implantin asentamisesta oli mielestäni paljon ikävämpi kuin itse toimenpide.  Minusta toimenpidettä voisi aivan hyvin verrata hampaan paikkaukseen.  Ikävää on puudutus ja toisaalta operaatiosta toipuminen.

Operaation jälkeen molempien kulmahampaiden kohdalle laitettiin sideharsotupot. Niitä piti purra 20 minuutin ajan eli sen ajan kun haavasta tihkui verta.  Ne ja verenmaku suussa ei hirveästi voinut puhua. Lähinnä siis kuuntelin, kun kirurgi sanoi, että implanttijuurten pitäisikin nyt juurtua kunnolla, huhtikuuhun saakka aiemmin arvioidun helmikuun sijaan.  Toisella puolella oli sen verran vähän luuta jäljellä, että implanttijuuren juurtumiseen kannattaisi varata kunnolla aikaa. Ja sitten tietenkin sain laskun, joka oli 2578 euroa. Kirurgin asema on siinä mielessä hyvä, että ainakaan tupot suussa harvempi asiakas reklamoi laskusta.

Tupot suussa ajoin autolla kotiin. Leikkaus ei suoraan vaikuttanut ajokykyyn, mutta ehkei se nyt kuitenkaan aivan paras hetki ollut autoiluun. Kotiin kuitenkin selvisin, tosin apteekkireissu piti jättää apujoukoille.  Suu oli koko illan kipeä ja turvoksissa. Väliaikaista ”helvetinkojetta” en saanut suuhuni mahtumaan kahteen seuraavaan päivään, sillä koko suu oli jonkin aikaa aikalailla arka. Vielä parin päivän päästä naama ja ylähuuli oli turvoksissa ja toinen puoli huulesta liikkumaton.  Mustelmia tai muita jälkiä ei sentään ollut, joten turvotus jäi ainoaksi oireeksi. Viikon päästä toimenpiteestä suu oli täysin ennallaan. Vain tikkilangat olivat muistona leikkauksesta. Operaatiosta toipuminen on siis todella nopeata.

Helvetinkoje

Kerrankin voin kertoa paljon iloisia uutisia. Ensimmäinen on se, että sain toivottaa kolmannet uudet tilapäiset hampaat tervetulleeksi juuri sovittuun aikaan vuorokausi rautojen irrottamisen jälkeen.  Toinen iloinen ja yllättävä asia on se, että pystyinkin puhumaan uuden kojeeni kanssa täysin mallikelpoisesti heti sen asentamisen jälkeen.  Kolmas myönteinen asia on se, että hammasrivi näyttää varsin hyvältä. Kojeen pieni metallilanka etuhampaiden edessä on huomaamaton ja harmiton. Ja viidentenä on pakko mainita onni siitä, että kojeen saa irti hammaspesun ajaksi ja kaikki hampaat saa helposti harjattua puhtaaksi ilman erikokoisia pulloharjoja ja systeemejä.

Vaikka tilanne on varsin positiivinen, ei tuota positiivisten seikkojen listaa voi venyttää loputtomiin. On pakko kertoa myös ikävämpiä seikkoja. Kojetta pitää käyttää yöt ja päivät. Se tuntuu suussa varsin epämiellyttävältä ja varsinkin syöminen sen kanssa on ikävää. Ei siksi, että koje liikkuisi tai sen kanssa ei voisi purra. Syömisen tekee ikäväksi se, että ruoka tuntuu ja maistuu suussa erilaiselta silloin kun koko suulaki peittyy muovilla. Ihminen tarvitsee koko suun syömiseen. Näin se on. Mutta tästäkin löytyy jotain positiivista. Helvetinkoje suussa ei tee mieli napostella.  Tekee mieluummin mieli kieltäytyä syömisestä. Pidemmän päälle tällä voi olla pelkästään suotuisa vaikutus niin painonkehitykseen kuin hampaiden reikiintymiseenkin.

"Äiti, näytät ihan pupujussilta noissa hampaissa!"

On kuulkaa vallan mainio tunne kun hampaan pinnat on sileät eikä suulaessa ole rautalankaa! Ihmeellistä ja samalla niin normaalia.  Epänormaalin tilanteesta tekee vain se, että kulmahampaiden kohdalla on kaksi aukkoa, joista kieli on vaikeata pitää erossa.  

Tänään siis poistettiin hammasraudat. Se kävi todella nopeasti. Hampaisiin liimatut kiinnikkeet irtosivat hetkessä pihdeillä puristamalla ja takahampaiden ympärille kierretyt renkaatkin olivat irti muutaman väännön jälkeen.  Kiinnikkeistä jääneen muovin irrottaminen hampaan pinnasta sen sijaan vaati poran käyttämistä.  Se osuus oli ehdottomasti epämiellyttävin. Ei siksi, että se olisi sattunut, ainoastaan siksi että porasta lähti käsittämättömän kova ääni. Sekin oli ohi kuitenkin varsin nopeasti.

Joudun elämään vuorokauden ilman kulmahampaita, mutta pystyn hyvin tyytymään osaani.  Vuorokausi on lyhyt aika olla hymyilemättä leveästi.  Pelkästään puhuessa irvokkaat aukot eivät onneksi näy.  Pelkkää bonusta on myös se, että puhuminen onnistuu vaivattomasti puuttuvallakin hammasrivillä.

Viihdytän blogin lukijoita muutamalla harvahammasposeerauksella.  Lukijalle kuvat näyttäytyvät varmasti aivan erilaisina kuin itselleni. Veikkaan, että vajaa hammasrivi herättää lukijassa vähemmän positiivisia ajatuksia ja enemmän negatiivisia.  Itse kuitenkin osaan olla onnellinen sileistä valkoisista hampaiden pinnoista ja koko tilanteesta jossa nyt olen. Voin sieluni silmin nähdä kuvassa jo melkein täydellisen valkoisen hammasrivin kulmahampaineen.  Usko alkaa siis vahvistua. Ehkä sittenkin jonain päivänä saan hienot hampaat enkä enää näytä pupujussilta harvoine hampaineni.

622 päivää telaketjuilla

Nyt on sekin päivä laitettu kalenteriin, jolloin tila kulmahampaille on löytynyt ja minulta poistetaan hammasraudat.  Se suuri ilon päivä tulee olemaan tiistai 9.12.2014, 622 päivää hammasrautojen asentamisen jälkeen. Jotta realiteetit eivät pääsisi unohtumaan, lienee asianmukaista mainita, että tätä ilon päivää seuraavat päivät eivät kaikella todennäköisyydellä tule olemaan varsinaisia ratkiriemukkaita ilon päiviä.  Hammasrautojen poiston jälkeen joudun elämään vuorokauden ilman kulmahampaita ja sen jälkeenkin joudun sopeutumaan uuteen tekohammasviritelmään, joka kuulemani mukaan voi viedä kunnollisen puhekyvyn jopa pariksi viikoksi.

Vaikka hoitoprosessin jatko ei kuulosta järin mukavalta, olen vakaasti päättänyt kohdata tulevan myönteisin mielin, seikkailumielellä. Itsehän olen tähän leikkiin ilmoittautunut, ei voi ystäviä syyttää.  

Erityisen myönteistä on se, että kulmahampaaton elämäni tulee rajoittumaan yhteen vuorokauteen. Ymmärrän tässä kohdin olla hyvin kiitollinen asiaa hoitaneelle hoitajalle ja hammaslääkäriasemalleni hyvästä koordinoinnista. Yhtä hyvin olisin voinut joutua odottamaan hampaita useita päiviä.  Yhden päivän hampaattomuuden vaatimat erikoisjärjestelyt tuskin tulevat tuottamaan vaikeuksia.

Väliaikaisen tekohammasviritelmän käyttämisestä sen sijaan on vaikeaa löytää mitään järin myönteistä. Myönteiseksi puoleksi voi laskea sen, että esteettinen puoli kohenee. Tekohampaista muistuttaa todennäköisesti vain ohut lanka hampaiden edessä.  Vaakakupissa kielteisen puolella painaa raskaasti se, että oikojan sanan mukaan ”suu tulee olemaan täynnä metallia” ja puhe voi olla hankalaa parikin viikkoa.  Erityisesti s-kirjain tullee tuottamaan ongelmia. Jos olisin työelämän ulkopuolella, en usko että tämä olisi kovin suuri ongelma. Mutta työelämässä olevana en voi olla miettimättä sitä miten voi hoitaa työtehtäviä vajaalla puhekyvyllä ilman että vaikuttaa vajaalta.  Pistää miettimään, käykö tässä niin, että löydän parin viikon päästä työpöydältäni nipun afasialiiton esitteitä ja eläkepaketin.

Myönteistähän tässä tietenkin on se, että tekohammaselämä jää väliaikaiseksi sekin.  Niistä pääsee eroon kun implanttijuuret on asennettu ja hammaskruunut saadaan paikoilleen. Implanttijuurten asennusleikkaus tehdään niin pian kuin mahdollista, ehkä vuoden alussa. ”Luottokirurgin” konsultaatioaika on jo varattu.  Toki tästä on vielä matkaa siihen, että tekohampaat voi jättää vesilasiin. Mutta vuosia tämän projektin ei pitäisi enää kestää. Kysymys on enemmänkin kuukausista.

Jos tässä vaiheessa teen jonkinlaisen välitilinpäätöksen projektista, voi todeta, että hammasrautojen aiheuttama huomio on ollut vähäistä.  Ihmiset ovat kovin hienotunteisia ja vain todella harvat ovat vaivautuneet kommentoimaan asiasta. Ja miksipä vaivautuisivat kommentoimaan. Enhän toki itsekään tapaa erityisesti havainnoida tai kommentoida kanssaihmisieni suuonteloita. Jos joku on kommentoinut jotakin, on kyse ollut esimerkiksi siitä, että henkilö on itse harkinnut ryhtyvänsä samaan prosessiin ja on utelias kuulemaan kokemuksia.    

Oma kokemukseni hammasraudoista on ristiriitainen. Toisaalta koko hoito kävi hyvin vaivattomasti ja kivuttomasti.  Toisaalta taas kipu oli hetkittäin kovaakin.  Ja tokihan ruuan kerääntyminen rautoihin ja ankara putsaaminen on ollut hetkittäin rasittavaa. Mutta jos näillä toimin hampaat saadaan toimivaan kuntoon loppuiäksi, niin vaiva siitä ei ole suuri.  Sen sijaan jos lopputulos ei ole hyvä, tilanne on pantava uudelleen harkintaan. 

Lopputuloksen hyvyyteen vaikuttaa omalla kohdallani se, menetänkö lopulta esimerkiksi etuhampaita sen vuoksi, että ne ovat kuolleet prosessin aikana.  Toisaalta mielessä on oikojan kommentti edelliseltä kerralta ”kamala purenta”, jolla hän nähtävästi viittasi edelleen ongelmana olevaan syväpurentaan. Siihen oikomishoito ei purrut, tulokseksi saatiin vain tilat kulmahampaille. Aiheuttavatko nämä asiat pitkällä aikavälillä ongelmia, se jää kohdaltani nähtäväksi.

Koko prosessin osalta rahaa olen käyttänyt tässä vaiheessa suoraan oikomiseen liittyen 2350 euroa ja kun mukaan laskee hammasleikkaukset, röntgenkuvia yms. ollaan suuruusluokassa 3500 euroa.  Tämän lisäksi mukaan voisi laskea vielä käynnit suuhygienistillä, mutta sen olen näistä laskuista jättänyt pois. Kustannukset ovat toistaiseksi odotetulla tasolla. Tämä johtuu käytännössä oikojahammaslääkärin rehdistä hinnoittelusta. Se mikä alun perin hinnaksi sovittiin, on pitänyt.

Aikatauluarvio koko prosessin osalta on pettänyt.  Ensimmäinen konsultaatiokäynti nykyisellä oikojallani oli 6.3.2012, jolloin koko hoidon kestoksi arvioitiin vuosi pari. Mutta kuten blogi hyvin tietää kertoa, matkaan on mahtunut monta mutkaa ja vuoden verran päiviä ennen kuin oikomishoitoon varsinaisesti edes päästiin myöhemmin 27.3.2013.

Alla vielä kuva hampaista ennen hammasrautojen poistamista.

 

 

Hidasta etenemistä ja pientä kipua

Kiitos riikivin kommentin, muistin jälleen päivittää blogiani. Edellisestä blogipäivityksestä onkin tosiaan kulunut kohtuuttoman pitkä aika. Syitä on monia, mutta oleellisin niistä lienee se, että oikomisen etenemiseen ei ole liiemmin liittynyt viime kuukausina dramatiikkaa.  Olen vieraillut oikojan tuolissa samaan tahtiin kuin kampaajalla, keskimäärin viiden viikon välein . Toimenpiteet ovat jokaisella kerralla lähes samat. Hampaiden sivuja hiotaan ja joillakin käynneillä vaihdetaan oikomiseen käytettävä kaari hiukan erilaiseen, vähintäänkin eriväriseen kaareen.  Fiiliskin on vähän kuin kampaajalla, ei jännitä, ei ihmetytä eikä kauhistuta. Hommasta on tullut ihan täyttä rutiinia. Kampaajakäynnistä tilanne poikkeaa lähinnä siinä, että naistelehdet luetaan odotushuoneessa omaa vuoroa odotellessa eikä toimenpiteen aikana.

Kipujen kanssa on ollut useita kuukausia helppoa. Kiusallisen voimakasta kipua ei ole ollut enää kuukausiin, paljon harmittomampi etuhampaan arkuus ja pieni kipu sen sijaan esiintyy säännöllisesti. Huomattavan mukavaa on ollut huomata, että kipuileva etuhammas on ollut jopa välillä lähes oireetonkin. Valitettavasti kipu kuitenkin näyttää tulevan takaisin aina kun oikomista edistetään järeimmin ottein. Viime viikkona jälleen etuhammas on ollut arka ja kipuileva, mutta ei lainkaan siinä määrin kuin vielä viime vuoden lopulla.  Tässäkin asiassa ilmeisesti ihminen vain tottuu ja sopeutuu. Se että yksi tai useampi hammas on kipeä tai arka, alkaa olla enemmän tai vähemmän normaali tila, josta ei koe enää tarpeelliseksi raportoida.  Jos näistä hampaista ja suusta vielä jonain päivänä tulee kivuttomat, tulen todennäköisesti ihmettelemään sitä enemmän kuin tätä nykyistä tilaani.

Tammikuussa oikoja piti mahdollisena, että nyt kesällä hoidossa pystyttäisiin etenemään seuraavaan vaiheeseen, eli implanttijuurten asentamiseen. Kesä näyttäisi tulleen, mutta tilaa kulmahampaiden kohdalle ei. Oikominen on edennyt hitaammin kuin tammikuussa arvioitiin. Tilaa ei vain vielä ole tarpeeksi implanttijuurille. Täytyy odotella vielä toiset puoli vuotta, ehkä ensi jouluun. Silloin voisi olla mahdollista asentaa implanttijuuret ja sen jälkeen puolen vuoden päästä kruunut implanttijuuriin.  Ensi jouluna hoitoprosessin alusta tulee kuluneeksi jo kolme vuotta. Siinä ajassa olisi voinut hoitoprosessin olevan jo ohi. Mutta vähänpä tiesin tuolloin.

Kipu palaa aina

Jos mikään muu tässä maailmassa ei ole varmaa, niin kivun palaaminen ainakin yksi varma asia.  Edellisessä blogipäivityksessäni iloitsin kipuilevan hampaan paranemisesta. Mutta niin kuitenkin kävi, että samainen kylmänarkuus ja kipu palasivat.

Kolmisen viikkoa meni kylmänarkuudesta ja kivusta kärsien, sitten taas kolmisen viikkoa ilman kipua ja lopulta taas juuri ennen joulua kipu palasi.

Olen analysoinut, että kipu voi aktivoitua jos narskuttelen hampaita yöllä nukkuessani. Mutta tämä voi yhtä hyvin olla alkeellinen yritys järkeistää tätä rasittavaa kipua. Kyllähän sekin auttaisi kun ymmärtäisi mistä tämä johtuu.

Kipu siis tulee edelleenkin vain kylmä-ärsytyksestä. Useimpina päivinä sen voi saada päiväksi pois ärsyttämällä hammasta kylmällä riittävän pitkään ja kärsimällä hetken kunnon kipupiikistä. Aamut siis alkavat nykyään jääveden purskuttelulla. Muutaman minuutin purskuttelun päästä suussa tuntuu pieni naksahdus ja kivusta jää vain pieni muisto loppupäiväksi. Hetken kärsimyksestä saa siis yleensä vuorokauden verran iloa.  Valitettavasti olen kuitenkin huomannut, että tämä keino ei tepsi joka päivä, joskus kipu ei lähde sitten millään.  Silloin ei auta kuin kestää, juoda taskulämpimiä juomia ja välttää ulkoilmaa.

Oikoja ja hammaslääkäri pohtivat edelleen mistä kipu voisi johtua. Loppupäätelmä on se, että kyllä kivun täytyy liittyä oikomiseen. Kuolemassa hammas tuskin on, sillä kuolevasta hampaasta tulevan kivun pitäisi olla paljon voimakkaampaa esimerkiksi  hammasta koputettaessa. Myös hampaan juuren ympärille pitäisi tulla kohoumia tms.

Tekisi mieli uskoa tähän myönteiseen skenaarioon, mutta hiukan epäilen. Googlen tarjoamien tietojen mukaan kuoleva hammas ei edes anna oireita kaikissa tapauksissa. Ja toisaalta onhan minunkin tapauksessa spekuloitu aiemmin myös hampaan kuoleman mahdollisuutta. Lääkärikäynnin lopputulos oli kuitenkin se, ettei hammasta sen kummemmin enää kuvattu tai tutkittu, lääkärit olettavat, että kyse on vain oikomiseen liittyvästä kaupanpäällisestä.

Oikoja on parilla viime kerralla keskittynyt hampaiden sivujen hiomiseen ja etuhampaiden väliin tulleen raon sulkemiseen.  Hampaiden sivujen hiominen jatkuu oikojan mukaan seuraavat kuukaudet. Hampaiden sivujen hiominen kuulostaa ja tuntuu hurjalta. Tuntuu, että hampaista hiottaisiin järjettömän kokoisia osia pois. Onneksi oikoja muistaa mainita jokaisella kerralla, että hiominen kuulostaa pahalta, mutta hampaasta hiotaan pois vain olemattoman vähän. Se rauhoittaa sen verran, että en lähde juoksemaan pois kesken operaation.

 Etenemistäkin oli tapahtunut. Tilaa näyttää tulevan, toki hitaasti, mutta kuitenkin. Voisi olla mahdollista, että tilaa olisi riittävästi jo ensi kesänä, siis vuoden oikomisen jälkeen. Tässä skenaariossa implanttijuuret saataisiin asennettua kesällä ja itse implantit saisin ehkä siis jo jouluksi 2014. Itse pidän tätä skenaariota tässä vaiheessa yltiöoptimistisena. Ainoastaan siksi että tähän saakka tässä prosessissa niin harva asia on edennyt optimistisimman skenaarion mukaan.