Helvetinkoje

Kerrankin voin kertoa paljon iloisia uutisia. Ensimmäinen on se, että sain toivottaa kolmannet uudet tilapäiset hampaat tervetulleeksi juuri sovittuun aikaan vuorokausi rautojen irrottamisen jälkeen.  Toinen iloinen ja yllättävä asia on se, että pystyinkin puhumaan uuden kojeeni kanssa täysin mallikelpoisesti heti sen asentamisen jälkeen.  Kolmas myönteinen asia on se, että hammasrivi näyttää varsin hyvältä. Kojeen pieni metallilanka etuhampaiden edessä on huomaamaton ja harmiton. Ja viidentenä on pakko mainita onni siitä, että kojeen saa irti hammaspesun ajaksi ja kaikki hampaat saa helposti harjattua puhtaaksi ilman erikokoisia pulloharjoja ja systeemejä.

Vaikka tilanne on varsin positiivinen, ei tuota positiivisten seikkojen listaa voi venyttää loputtomiin. On pakko kertoa myös ikävämpiä seikkoja. Kojetta pitää käyttää yöt ja päivät. Se tuntuu suussa varsin epämiellyttävältä ja varsinkin syöminen sen kanssa on ikävää. Ei siksi, että koje liikkuisi tai sen kanssa ei voisi purra. Syömisen tekee ikäväksi se, että ruoka tuntuu ja maistuu suussa erilaiselta silloin kun koko suulaki peittyy muovilla. Ihminen tarvitsee koko suun syömiseen. Näin se on. Mutta tästäkin löytyy jotain positiivista. Helvetinkoje suussa ei tee mieli napostella.  Tekee mieluummin mieli kieltäytyä syömisestä. Pidemmän päälle tällä voi olla pelkästään suotuisa vaikutus niin painonkehitykseen kuin hampaiden reikiintymiseenkin.