On kuulkaa vallan
mainio tunne kun hampaan pinnat on sileät eikä suulaessa ole rautalankaa!
Ihmeellistä ja samalla niin normaalia.
Epänormaalin tilanteesta tekee vain se, että kulmahampaiden kohdalla on
kaksi aukkoa, joista kieli on vaikeata pitää erossa.
Tänään siis
poistettiin hammasraudat. Se kävi todella nopeasti. Hampaisiin liimatut
kiinnikkeet irtosivat hetkessä pihdeillä puristamalla ja takahampaiden
ympärille kierretyt renkaatkin olivat irti muutaman väännön jälkeen. Kiinnikkeistä jääneen muovin irrottaminen
hampaan pinnasta sen sijaan vaati poran käyttämistä. Se osuus oli ehdottomasti epämiellyttävin. Ei
siksi, että se olisi sattunut, ainoastaan siksi että porasta lähti
käsittämättömän kova ääni. Sekin oli ohi kuitenkin varsin nopeasti.
Joudun elämään
vuorokauden ilman kulmahampaita, mutta pystyn hyvin tyytymään osaani. Vuorokausi on lyhyt aika olla hymyilemättä
leveästi. Pelkästään puhuessa irvokkaat
aukot eivät onneksi näy. Pelkkää bonusta
on myös se, että puhuminen onnistuu vaivattomasti puuttuvallakin hammasrivillä.
Viihdytän blogin
lukijoita muutamalla harvahammasposeerauksella. Lukijalle kuvat näyttäytyvät varmasti aivan
erilaisina kuin itselleni. Veikkaan, että vajaa hammasrivi herättää lukijassa
vähemmän positiivisia ajatuksia ja enemmän negatiivisia. Itse
kuitenkin osaan olla onnellinen sileistä valkoisista hampaiden pinnoista ja koko
tilanteesta jossa nyt olen. Voin sieluni silmin nähdä kuvassa jo melkein täydellisen
valkoisen hammasrivin kulmahampaineen. Usko alkaa siis vahvistua. Ehkä sittenkin jonain
päivänä saan hienot hampaat enkä enää näytä pupujussilta harvoine hampaineni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti