Kirurgin vastaanotolla

Menin sitten toisen hammaslääkärini toiveesta näyttämään legojani vaihteeksi kirurgille. Syynä käyntiin oli ennakointi.  Oli vielä epäselvää, milloin implanttijuuret kannattaisi aikataulullisesti asentaa ja riittäisikö implanttijuurten asennus vai pitäisikö tehdä myös muita toimia. Kulmahampaan irrottamisen jälkeen yläikeneen oli jäänyt kuoppa.  Kysymys kuului pitäisikö tuo kuoppa täyttää ja tilkitä erillisellä leikkauksella. Ja pitäisikö leikkaus tehdä ehkä jo ennen implanttijuurten asennusta vai voisiko sen tehdä implanttijuurten asennuksen yhteydessä.

Kysymyksiä oli paljon, mutta visiitti ei silti ollut pitkä.  Pieni vilkaisu suuhun  ja paljon mustavalkoista ja myyvää puhetta, siinä kaikki.  Yläikeneen hampaan irrottamisen jälkeen jäänyt kuoppa saataisiin korjattua samalla kun implanttijuuri asennettaisiin. Mitään erillistä leikkausta ei luojan kiitos tähän enää tarvittaisi.  Luujauhoa purkista vain implanttijuuren ympärille ja siinä pitäisi kuopan täyttyä. Kuulosti helpolta. Suoraan sanoen liian helpolta.

Implanttijuuret voisi myös asentaa vaikka vuotta ennen oikomisen loppumista jos vain kirurgi tietää mihin asentoon juuret pitää asentaa.  Ajankohta siis pitäisi sopia oikojan kanssa, oikojallahan on paras mahdollinen tieto siitä mihin asentoon hampaat jäävät.   Kun sitten tiedetään hampaiden lopullinen asento, pitäisi vain ottaa asianmukaiset röntgenkuvat ja tehdä suunnitelma implanttien asentamisesta. Juurtumiseen tarvitaan puoli vuotta, mutta pidempi juurtumisaika ei olisi lainkaan haitaksi.

Ja implanttien asennus, se olisi nopeaa touhua. Normitapauksessa kestäisi vartin per hammas, minun tapauksessani vartin verran per hammas ja jotain extraa, sillä kuopan täyttäminen yläikenestä vie lisäaikaa. Eikä kirurgin mukaan implantin asennus kaikkinensa olisi lainkaan niin paha kuin hammasleikkaus. Siitä pitäisi selvitä kevyesti.

Kaikki on tämän kirurgin kanssa niin yltiöpositiivista. Riskejä ei juuri ole ja kaikki sujuu niin nopeasti, että hirvittää.  Tämän kirurgin puheesta ei kuulu analysointi.  Asiat ovat hyvin mustavalkoisia ja yleensä enemmän valkoisia. Mutta minun luottamukseni tämänkaltaiseen kommunikaatioon on heikko. Haluaisin, että tilannetta analysoitaisiin ja eri vaihtoehtoja tuotaisiin avoimesti esille. En välttämättä toivo, että implanttien asennus sujuu mahdollisimman nopeasti vartissa, toivon pikemminkin, että se tehtäisiin kunnolla ja eri näkökohdat huomioiden.

Ilmainen silta

Sain tänään merkittävän alennuksen hammasremontistani. Vakuutusyhtiö tulkitsi matkalla vaurioituneen sillan korjauksen matkavakuutuksen piiriin kuuluvaksi korvattavaksi tapahtumaksi. Tilille oli tullut 129 euroa. Tämä oli mukava uutinen ja alensi mukavasti hoitokustannuksia.

Kustannuksia koko touhusta en ole vielä edes uskaltanut laskea. Yritän ehkä säästää itseäni siltä tosiasialta, että tähän on mennyt ja menee hirvittävä määrä rahaa.  Lupaan kuitenkin jossain vaiheessa antaa kustannuspuolestakin väliaikatietoja.





Pulloharja mukaan



Kyllä elämä opettaa, niin se on. Minäkin olen nyt oppinut, että jos on hammasraudat, taytyy AINA olla mukana pieni hammasvälien putsaamiseen tarkoitettu ”pulloharja” tai ainakin hammastikku.  Hammasraudat keräävät ikävästi kaiken pienen irtonaisen itseensä ja mikäli olet unohtanut niiden putsaamiseen soveltuvat välineet, keräävät ne myös katseet itseensä.

Mutta valitettavasti tämä ei ole ainoa ikävä puoli raudoissa. Hampaat ovat särkylääkkeen jälkeenkin arat ja etuhampailla ei voi kuvitellakaan haukkaavansa mitään. Sinänsä tilanne on minulle varsin tuttu hammasleikkauksen jälkimainingeista, mutta ikävältähän se silti tuntuu. Jäätelöpuikon syöminenkin tuottaa ongelmia muusta puhumattakaan. Keittopainotteinen ruokavalioni siis jatkuu ainakin jonkin aikaa.

Mahdollisesti tai toivottavasti hyvä asia on, että hampaat ovat muutamassa päivässä liikkuneet todella paljon. Hammasvälit ovat nyt isommat kuin ikinä ja muitakin tuntuvia ja näkyviä muutoksia on tapahtunut. Aiemmin alahampaat ottivat kiinni oikeanpuoleisiin ylähampaisiin purressa, nyt vaihteeksi toisinpäin. On lähinnä huvittavaa, että oikomishoidon tässä vaiheessa purenta tuntuu kaikkinensa aivan mahdottomalta. Hampaat eivät mene ollenkaan normaalisti purressa vastakkain. Toivotaan, että hoidon loppuessa tämä asia on korjaantunut. Niin ainakin vielä oletan.

Telaketjut suussa



Nyt on tällä rouvalla telaketjut suussa. Ne ovat paljon huomaamattomammat kuin olisin ikinä arvannutkaan. Etenkin kun puuttuvien hampaiden paikalla on väliaikaiset hampaat, eikä vain jousia niin kuin minulle hoitokäynnillä ehdotettiin. Normaalisti puuttuvien hampaiden kohdalle laitetaan vain jouset. Oikoja oikein erikseen kysyi, haluaisinko että hampaiden kohdalla tosiaan olisi hampaat eikä nuo jouset. No totta ihmeessä halusin. Ja niinhän minulle alusta asti oli luvattu. Oli luvattu, että ilman hampaita en tarvitsisi missään vaiheessa prosessia olla.  Se nyt tästä vielä puuttuisi, että esiintyisin vajaalla hammasrivillä ihan julkisesti.

Jotenkin kuitenkin tämä väliaikaisten hampaiden asentaminen hammasrautoihin olikin yllättäen kovin vaikeaa. Alkuperäinen minulle kommunikoitu ajatus oli irrottaa väliaikaiset sillat ja kiinnittää ne rautoihin. Tämä vaihtoehto tuntui kuitenkin nyt oikojasta huonolta. Tulisi taas rumaa jälkeä. Ja ongelmaksi koituisi myös hampaan pyöriminen. Sillasta irrotetut keinotekoiset kulmahampaat eivät pyöreään lankaan kiinnitettynä pysyisi paikallaan purressa vaan pahimmassa tapauksessa heittäisivät kuperkeikkaa suussa. Ja tämän kuulemma potilaat kokevat epämiellyttävänä. Ihan totta, ei passaa kiistää, epämiellyttävänä kyllä kokisin.

Onneksi myös hammaslääkäriaseman protetiikkaan erikoistunut hammaslääkäri oli paikalla vielä vapaana. Hänet hälytettiin paikalle ja sovittiin, että hän askartelee kunnolliset ja kauniit väliaikaiset kulmahampaat puuttuvien kulmahampaiden tilalle vielä samana päivänä kun vain odottelisin jonkin aikaa.  Se oli hieno uutinen ja  mahtavaa. Pisti vain miettimään, mitähän olisi tapahtunut, jos hän ei olisi paikalla ollut. Olisinko sittenkin joutunut lähtemään hoitokäynniltä ilman kulmahampaita. Mutta turha spekuloida, nyt homma hoidettiin ihan loistavasti. Erityisesti kun ottaa huomioon, että hampaiden  ad hoc askartelu ei välttämättä ole protetiikkaan erikoistuneen hammaslääkärin leipälaji. Ymmärsin, että normaalisti väliaikaiset hampaat tulisivat hammaslaboratoriosta.

Mutta ennen kuin väliaikaisia hampaita ja telaketjuja päästiin kiinnittämään, oli porattava pois väliaikaiset sillat. Se oli aika hurjalta kuulostava ja aikaa vievä operaatio. Koska operaatio vei aikaa enemmän kuin minulle varattu vastaanottoaika, sovittiin, että molemmat sekä oikoja että proteetikko poraisivat siltoja pois. Sain siis onnekseni välillä pienen levähdystauon.  Riippumatta siitä kuka porasi, homma kuulosti aivan siltä, kun omat oikeat hampaatkin olisi porattu pois. Ja pakko asiasta oli pariin otteeseen kysyäkin ja varmistaa ettei mukana lähde jotain muutakin kuin siltaa. Mutta hammaslääkäri vakuutteli, että kyllä omat hampaat säilyvät, pora poraisi vain muovia. Mutta siinä vaiheessa kyllä kylmäsi, kun hammaslääkäri kysyi, että eikös sinun yläkakkonen ollutkin ihan sellainen ”tappihammas”. Tuli vastattua aika napakasti, että ei todellakaan. Jos olisi tappihampaaksi muuttunut, niin olisi ollut kyllä ihan hammaslääkärin omaa käsialaa.  Mutta luojalle kiitos, tuo kyseessä ollut yläkakkonen säilyi siltojen irrottamisesta ihan normaalina hampaana tästä kysymyksestä huolimatta.

Sitten koitti rautojen asennus. Asennus ei sinänsä ollut muuta kuin aikaa vievä ja hiukan epämiellyttävä operaatio. Ensin hampaisiin liimattiin pahanmakuisella aineella rautojen kiinnikkeet. Hampaan putsaus, liima hampaisiin ja kiinnike kiinni, siinä koko juttu. Seuraavaksi väliaikaisten hampaiden sovittaminen vei ylimääräisen hetken. Se oli lähinnä hiukan huvittavaa. Väliaikaista hammasta hioessa hammas sinkosi hoitohuoneen lattialle ja katosi. Mutta onneksi olen tottunut etsimään legoja lattialta ja tämäkin yläkolmonen löytyi nopeasti ja homma jatkui. Epämiellyttävintä kaikessa oli telaketjun langoitus. Lankaa otettiin välillä irti pihdeillä ja taas pujoteltiin uudelleen. Siinäkin epämiellyttävintä ehkä äänet. Jälleen kerran kuulosti siltä, että rautalankaa repiessä lähtee mukaan jotain muutakin suusta. Kipua ei tuntunut. Ainoastaan rautojen kiinnittämisen jälkeen hampaat tuntuivat aroilta ja kiristäviltä, sellaisilta ettei tarvinnut miettiä kannattaako ottaa Buranaa vai ei. Kannatti ottaa.

Lopuksi  kävimme läpi vielä telaketjujen putsausta, siinäkin selvästi oli omat niksit. Tosin ei varsinaista aivokirurgin hommaa ollut tämäkään. Pienillä ”pulloharjoilla” ja sähköhammasharjalla pääsee telaketjut suussakin pitkälle.

Kaikkeen tähän kului aikaa odotuksineen melkein neljä tuntia, mutta vastapainoksi lopputulos oli juuri se mitä piti. Koin huojentavana, että lopulta pääsin tähän rautojen asennusvaiheeseen ja oli ilahduttavaa huomata, että ei ne raudat nyt niin kauheat ole. Paljon huomaamattomammat kuin olin entuudestaan pelännyt.

 Käynti myös osoitti, että tällä hammaslääkäriasemalla voi saada parhaimmillaan asiat joustavasti järjestymään ainakin toisinaan. Lähtiessä sain vielä konsultaatioajan leukakirurgilleni. Hänen pitäisi katsoa, kannattaisiko jo ennen implanttien asennusta laittaa yläleukaan luusiirrettä, sillä nyt kulmahampaan juuren kohdalla on iso kuoppa. Tuo aika on jo heinäkuussa, joten pian olen tässäkin asiassa viisaampi.