Olo on kuin hamsterilla. Poskista löytyy aina muutama salaatinpala pahan päivän varalle. Hammasraudoille ominaista on kyky varastoida ravintoa. Suoraan sanoen tämä ominaisuus ei ole niin lystikäs kuin miltä se kuulostaa. Päinvastoin, se on aikuisten oikeasti rasittava ominaisuus. Hampaita on pakko päästä kaivelemaan ruuan jäämistä melkeinpä joka ruokailun jälkeen.
Yleisesti ottaen rautojen aiheuttama haitta, kipu ja tuska on mielestäni liioiteltua. Toki pureminen tuntuu epämiellyttävältä erityisesti kojeiden asentamisen jälkeen, mutta ei sitä tuntemusta kovaksi kivuksi voi luonnehtia. Eräs ystäväni varoitteli minua ennen oikomishoidon aloittamista oikomisen aiheuttamasta kivusta. Tämän muutaman viikon kokemuksen perusteella pidän tätä omituisena varoituksena. Kipu on hyvin tilapäistä. Lisäksi tässä kivussa on jotain samaa kuin synnytyskivussa. Kun tietää, että tämä kipu on normaalia ja kuuluu asiaan, ei siitä ole tarvetta olla huolissaan. Toki oikomishoitoni on alkutaipaleella ja se kipu ja todellinen hirveys voi minulle vielä myöhemmin paljastua. Nythän suussani on vasta suulaen poikki menevä metallilanka, joka tukeutuu toiseksi takimmaisiin hampaisiin. Lisäksi ylävitosissa on raudat. Näin ollen olen joutunut kärsimään vasta neljän hampaan liikuttelusta. Todellisuus voi olla toinen, kun koko ylärivistö raudoitetaan. Tai itse asiassa eihän koko ylärivistöä raudoiteta. Minä saan olennaisen helpotuksen kun kulmahampaita ei tarvitse liikuttaa. Niitä kun ei ole lainkaan.
Rautojen aiheuttamaa haittaa suurempi ongelma on edelleen epätietoisuus muiden hampaiden kohtalosta. Edelleen etuhampaissa on kummallisia tuntemuksia ja aika ajoin on pakko antaa pelolle valta ja ajatella mahdollista etuhampaisiin tehtävää juurihoitoa. Joskus mielessä käy jo kauhuajatus myös implanttijuurten asennusleikkauksesta ja siitä toipumisesta.. Aika raskasta on ajatella, että tässä hoidossa ei vieläkään olla edes siinä puolimatkan krouvissa. Aika paljon on vielä tietä kuljettavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti