Päivä päivältä enemmän ja enemmän mietin, tietääköhän kukaan tälle vähemmän näyttävälle ruokasalin kalustolleni oikeasti kannattaa tehdä. Tuntemukset ovat sen suuntaiset, että alan kovasti epäillä aloitetun oikomishoidon järkevyyttä.
Kuminpalat takahampaiden välissä ovat vääntäneet entisestään etuhampaita vinoon. Etuhampaat tuntuvat muutamien päivien tauon jälkeen taas heiluvilta ja yksi hampaista todella aralta. Vaikka takahampaiden oikomisen aloittaminen piti oikojan mielestä olla turvallista, alan epäillä onnistuuko takahampaiden oikominen turvallisesti ilman etuhampaiden liikkumista. Tämänhetkinen kokemus on, että ei todellakaan. Jos joku kohta hampaistostani on liikkunut oikomisprosessi aloituksen jälkeen, se on etuhampaat.
Onneksi huomenna pääsen keskustelemaan aiheesta oikojan kanssa. Toivottavasti hän on alun perin ymmärtänyt mitä on tekemässä, eikä peruuttamatonta vahinkoa ole päässyt tulemaan.
Syöminen on jälleen muuttunut hankalaksi. Mitään ei erityisemmin tee mieli syödä. Etuhampaita pitää varoa päivä päivältä enemmän ja takahampaat ovat purenta-arat nekin. Lampaanpaistin jauhaminen jäi siis vähän vähemmälle tänä pääsiäisenä.
Lisäksi olen vainoharhaisella tarkkuudella tutkinut etuhampaiden väriä. En voi olla tutkimatta, onko hampaiden väri alkanut muuttumaan tummemmaksi ja hampaiden kuolema todennäköisemmäksi. En tiedä miten osaisin suhtautua tähän asiaan järkevällä välinpitämättömyydellä. Tuntuu etteivät henkiset voimavarani riitä ajatteluun, jossa niistä asioista ei kannettaisi murhetta joihin ei voi itse vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti