Jos on oikein kunnon fakiiri, varaa kaksi hammaslääkärikäyntiä samalle päivälle. Olin sitten tehokkaana naisena varannut ensin ajan hampaan paikkaukseen ja sen jälkeen sujuvasti rautojen asentamiseen. Hampaassa ollut reiänalku (tai kunnon reikä, jollaiseksi se myöhemmin paljastui), oli järkevää paikata ennen kuin saman hampaan ympärille asennettiin oikomiseen liittyvä metallirengas. Samalla paljastui, että viereisessä hampaassa oli myös reiän alku joka oli syytä paikata. Aikaa kului paikkauksessa enemmän kuin oli tarvekaan ja leuka ei meinannut kestää omin neuvoin auki, mutta siitäkin selvittiin. Ainakin oli hyvä meininki siirtyä oikojan penkkiin, kun oiottavat hampaat sentään oli paikattu ja suu valmiiksi puoliturta.
Paikkaaminen ei oikein minun maailmassa enää tunnu miltään. Osittain se johtuu siitä, että minulla on loistava ja luottamusta herättävä hammaslääkäri. Ja osittain se johtuu siitä, että hampaan paikkaaminen tuntuu omien kokemusten valossa mitättömän pieneltä harmilta ja kärsimykseltä. Tätä en olisi pari vuotta sitten kirjoittanut. Minussa tapahtunut muutos ei siis olekaan vain ne neljä irti kiskottua hammasta. Mentaalipuolellakin on liikahtanut.
Mutta aina mentaalipuolen liikkeet eivät ole tuntuneet noin positiivisilta. En vaan voi olla stressaamatta sitä, että voin menettää etuhampaitani. Tai tarkemmin sanoen sitä, että etuhampaat voivat kuolla ja joudun juurihoitoon. Ja stressaamista ei yhtään vähennä se, että ylähampaat ovat koko ajan jostakin kohtaa arat. Ja että hampaan kuoleman todentaminen on hankalaa ja tuskin edes aikaisessa vaiheessa mahdollista. Jos minulla olisi ikinä aiemmin ollut näin kipeä suu tai hampaat, en olisi uskaltautunut poistumaan hammaslääkärin päivystysvastaanotolta lainkaan. Nyt ei auta kuin uskotella että kaikki on hyvin ja yrittää tyynnytellä itseään, ettei vaivu alakuloon tai joudu paniikkiin. Itselleni sopiva tapa kestää tämä piina, on ajatella, että pahempaakin voisi olla kuin kuolevat hampaat. Mutta välillä joutuu ajattelemaan myönteisiä puolia hyvin tarmokkaasti pysyäkseen tyynenä.
Pääset ehkä kiinni tähän fiilikseen kun suljet silmät ja ajattelet että katsot peilistä itseäsi ja näet neljä tummunutta etuhammasta ja niiden vierellä kaksi mustaa aukkoa – ne puuttuvat kulmahampaat. Sitten joku asiantuntija lohduttaa sinua ja sanoo, että eihän se juurihoito niin paha ole, hampaita ei välttämättä tarvitse poistaa jos juurihoito onnistuu. Vaatii vain runsaasti hoitokäyntejä. Ja tyhjiin kohtiinkin saadaan implanttihampaat kunhan ensin vuosi oiotaan. Ja tumman värinkin saa jollain konstein vaalennettua kuolevista hampaista. Ja maksat tästä kaikesta vain rapiat 10000 euroa, hinnan jolla isompikin perhe tekisi kivan matkan tai ostaisi auton.
Toivon kovasti, että hampaiden kaikenlaisessa arkuudessa kyse on vielä leikkauksen jälkimainingeista tai oikomiskojeesta joka suuhuni asennettiin. Ja ilman muuta arkuutta tulee oikomiskojeesta. Nyt suussani on siis toiseksi takimmaisissa hampaissa metallirenkaat ja niiden välissä kitalaen ylittävä mutkalla oleva metallilanka. Lisäksi metallilanka sivuaa muita takahampaita. Oikoja vakuutteli heti, että koje tuntuu myös etuhampaissa takahampaiden lisäksi ja kaikin tavoin koje voi tuntua epämiellyttävältä. Ja todentotta, oikeassa oli. Laite tuntui aluksi sopivalta lähinnä ihmiskokeisiin, jossa tutkitaan reaktioita erilaisiin kidutusmenetelmiin. Tuntui pahalta, teki puremisen mahdollisimman epämiellyttäväksi, raapi posket aroiksi ja teki puheen omituiseksi. Mutta suhteeni Buranaan on lähentynyt ja olenkin saanut avun Buranasta pahimpiin tuntemuksiin.
Tätä iloista elämää oikomiskoje suussa riittää ainakin seuraavat 5 viikkoa. Sen jälkeen harkitaan rautojen asentamista myös etualueelle. Tuska on uusien kojeiden asentamisen jälkeen pahinta pari viikkoa, joten luvassa on ennen seuraavaa vaihetta ehkä muutama helpompi viikko.
Tähän saakka helppoja ei oikein ole ollut. Jos voisin korvata syömisen kokonaan nielaisemalla jonkun kapselin, tekisin sen oikein mieluusti. Syöminen koje suussa, leikkaushaavat suussa ja eri tavoin aroilla hampailla on rasittavaa. Ja jos jotenkin tämän hammaspainajaisen saisi elämästä nopeasti pois, olisi ihanaa. En tainnut tietää minkälaisen painajaisen kanssa joudun elämään monta vuotta kun tähän prosessiin lähdin.
Hei Hanna!
VastaaPoistaTahtomatta paljastaa sinulle miten epätoivoiselta ja hurjalta kokemasi hammasrumba vaikuttaa, yritänkin tässä kiitellä sinua sekä blogin yksityiskohtaisesta kirjoittamisesta että jaksamisesta.
Olen 16-vuotiaan nuorukaisen äiti ja olen kahlannut, tai sukeltanut, Googlen maailmaan hakusanoilla "puhkeamattomat kulmahampaat, paljastuleikkaus, vetohoito, oikomishoito...", näillä perusteilla siis löysin blogisi. Poikani tilanne on nyt sama kuin sinulla oli 30-vuotiaana, että maitohampaat ovat yläkulmureina. Varsinaiset kulmahampaat ovat jääneet puhkeamatta ja retusoituneet (?) ikeniin. Ihan vaakatasoon ylähampaiden taakse!
Poika on ehdottomasti kaikenlaista hoitoa vastaan eikä hän ainakaan halua rautoja. Teiniankstia ja pettymystä löytyy siihen, että koko tilanne on näin "paska" ja ettei hammaslääkäri huomannut tilannetta aikaisemmin. Luin eräästä huhtikuun 2013 hammaslääkäriliiton julkaisusta, että huoli ja hoitosuunnitelma kulmahampaista pitäisi tehdä pojilla 11,8-vuoden ikäisenä.
Olen saanut kesäkuun alussa olevan paljastusleikkauksen( maitokulmahampaat pois, yms. aloitustoimenpidettä) tehtäväksi nukutuksessa asuinseutumme keskussairaalassa(jos siis nukuttavat) mutta olen pojan kanssa joka toinen päivä samaa mieltä, että emme lähde koko hoitoihin mukaan ollenkaan.
Hänellä on yläpurentaa levittävä kaari hampaissa, joten hoito on lähtenyt tuskitta alkuun, mutta mitään takeita ei kukaan tietenkään pysty antamaan, että kulmahampaat lähtevät ketjuvedolla liikkeelle, asettuvatko omille paikolleen, menkeekö tähän 3 vai 5 vuotta, vai enemmän....ja aloitetaanko tuolloin uuden hoitosuunnitelman kanssa.
Olen erittäin huolissani, että pysyvät kulmahampaat ovat niin luutuneet, etteivät ne liiku. Sinun kokemasi perusteella kulmahampaiden poistokaan ei ole mikään harmiton ja helppo vaihtoehto.
Sanottiinko sinulle koskaan, ennen mitään hoitoja, että ne puhkeamattomat kulmahampaat voisivat vahingoittaa etuhampaiden juuria? En enää muista lähditkö hoitomaan hampaita esteettistä vai purenta syistä....
Meille sanottiin ekan röntgenkuvan jälkeen, että hampaisto voi kestää nykyisellään koko elämän, mutta maitohampaat voivat myös irrota( aika varmaa) ja sitten tuo, että etuhampaiden juuret voivat vuosien kuluessa kärsiä, joten kaikenlaista suurepaa hoitoa seuraisi sitten siitäkin.
16-vuotiaan tuntuu olevan vaan helpompi ymmärtää tilannetta sillä, että aloitetaan hoidot sitten kun hampaat tippuu. Hammasalan ammattilaiset tietenkin painottavat sekä nuoren kasvan leuan tärkeyttä ja sitä, että kaikki maksaa hänen täytettyään 18-vuotta....Jotenkin tuntuu, että tässä on ammattilaisilla kiire juuri tuon lähestyvän täysi-iän takia. Ikävä olisi olla myös niin edesvastuuton vanhempi, että jättää lapsensa hampaiston hoitamatta ja siirtää tälle hirvittävät lääkärilaskut tulevaisuuteen.
Voihan olla, että kaikki sujuu kuin rasvattu...voi olla ettei suju. Jotenkin suren teinini psyykettäkin enemmän kuin suuta, joka varmasti tulee olemaan valtavan kipeä, arka ja...helvetillinen.
Jos nyt kieltäydymme hoidoista, niin sen päätöksen allekirjoitettuamme löytää poika sen varmaan sitten edestään....En tiedä! Jos tavoitan sinut nyt, niin miten voit? Ja osaatko antaa jotain kantaa tähän meidän tilanteeseen?
T.Susanna-äiti
Hei,
Poistaharmi että poikasi on joutunut tähän samaan kurjaan tilanteeseen hampaiden kanssa. Tätä ei voi oikein suositella kenellekään, ei varsinkaan teinille. Näin aikuisenakin kokemus on ikävä, vaikka itsetunto onkin teinivuosista kehittynyt, eivätkä ihan pienet karikot matkaa haittaa.
Mielipiteeni on tämän kirjoittamasi perusteella aika selvä. Ehdottomasti suosittelen tuohon vetohoitoon menemistä, jos asiantuntijat ovat nähneet sen poikasi kohdalla edes jollain todennäköisyydellä mahdolliseksi (niinkuin varmasti ovat nähneet kun on aikakin hoitoon jo on). Jos siinä onnistutaan, on pojallasi aikuisena ihan omat hampaat, ei implantteja tai muita viritelmiä ja hän tulee olemaan siitä todella kiitollinen vielä jonakin päivänä. Hoidolla on kiire varmasti sen vuoksi, että myöhemmällä iällä ne hampaat ovat sitten jo luutuneet eikä vetohoito ole vaihtoehto enää vaikka sitä haluaisikin. Epäilen, että riskit ovat sitä pienemmät mitä nuorempana hoidon voi aloittaa. Bonusta on myös se, että tätä hoitoa ei ainakaan kokonaan joudu maksamaan itse.
Se, että asian jättää hoitamatta on huono ratkaisu. Maitokulmahampaat todennäköisimmin tippuvat aikanaan. Lisäksi on ilmeisesti aina riski, että ne pysyvät kulmahampaat syövyttävät pysyvien etuhampaiden juuria ja tulee useamman hampaan ongelma. Tämä olisi ollut riski minun tapauksessani.
En oikein voi ensisijaisena vaihtoehtona suositella tätä minun tapaani, jossa siis ensin elin maitohampailla mahdollisimman pitään ja sitten kun tuli pakko, kulmahampaat leikattiin pois ja tilalle laitetaan oikomisen jälkeen implantit. Tässä lopputulemana on kuitenkin vain ne implanttihampaat. Lisäksi esim. aikuisena tehdyn oikomishoidon jälkeen pitää loppuelämä pitää retentiolankaa tukemassa oiottuja hampaita paikallaan. Ja eikä tämäkään vaihtoehto ole tuskaton tai riskitön. Minusta on aika ikävä ja iso riski, että poistoleikkauksen yhteydessä voi menettää pysyviä etuhampaita. Minunkin tapauksessani on edelleen selvittämättä kuoleeko etuhampaita vai ei. Eikä implantin asennuskaan ole täysin riskitön juttu, sekin voi mennä pieleen. Ja kaikkeen tähän saa laittaa rahaa aivan hirveästi. Arvioni mukaan maksan hoidoistani noin 10000 euroa jos mitään ikävää lisäyllätystä ei tule. Kaikissa elämäntilanteissa tuollaista summaa ei vain voi taskusta kaivaa. Ja vaikka on mahdollistakin, harmittaa ettei sitä samaa rahaa voi sijoittaa johonkin muuhun.
Olen vannonut, että jos minun lapsistani joku perii tämän saman hammaskirouksen, maksan vaikka itseni kipeäksi ja hoidatan kulmahampaat kuntoon jo lapsena. Itse olisin toivonut, että joku minun lapsuudessani olisi ollut valveutunut ja hoitanut minun hampaani kuntoon jo nuorena tai lapsena.
Jos on väistämättä pakko kohdata ikävä asia, on kuitenkin parempi kohdata se heti. Jos jää odottamaan, voi asiasta tulla vielä isompi ikävä asia. Minun mielestäni tässä koko prosessissa epämiellyttävintä on ollut molemmat hammasleikkaukset ja niiden jälkitila sekä epätietoisuus siitä onko ehjiä hampaita tuhoutunut näiden leikkausten seurauksena. Hammasraudoista aiheutuva kipu ja haitta on minusta vähän ylikorostettua. Normaalin ihmisen kipukynnyksellä sen kestää vallan mainiosti. Syöminen näyttää olevan hankalaa ja pureminen ei oie nautintoa, mutta rautojen kanssa näyttää oppivan elämään mainiosti ja yllättävän helposti.Uskon, että tuo vetohoito valmistelevine operaatioineen tulisi olemaan ikävä, mutta siitä puuttuu se kaikkein pahin, eli pysyvien hampaiden viottumisen pelko. Rautoihin ja kojeisiin tottuu varmasti.
Nämä siis ovat niitä järkiperusteita. Se teinin psyyke ei tietysti järkiperusteita kuuntele. Mikä olisi tälle teinillesi niin hyvä kannuste, että hän tuon kaiken kärsimyksen kestäisi? Oli valintanne lopulta mikä hyvänsä, toivotan kaikesta sydämestä onnea valitsemallenne tielle.
Kiitos pitkästä ja kannustavasta vastuksestasi.
VastaaPoistaSait fifty-fifty-asenteeni kääntymään jokseenkin 80%iin oikomishoidon puolesta.
Olen yrittänyt ajatella, ettei oma muruseni ole ainoa, joka ao.hoitoa joutuu kokemaan ja että on kuolemansairaita ja kroonisesti sairaita lapsia, joiden tilanteeseen verraten voimme kuitenkin kiitollisena huokaista. Kiinnostaako tämä sitten teiniä? No ei tasan!
Olemme miettineet kaikenlaisia motovointikeinoja. Ajattelin että taidan avata hänelle hammastilin, jonka loppupotin saa sitten vuonna tuntematon, kun hoidot päättyvät. Jotain "tässä ja nyt"-kannustinta tarvitaan myös. Ja paljon!
On muuten mielenkiintoista seurata TV.n "Ilme nuoremmaksi" tms. muuttumisohjelmia, joissa ihmisten hampaat laitetaan kuntoon tuosta vaan yks-kaks. Puhumattakaan jääkiekkoilijoista, joiden olettaa saavan implantin kuin apteekin hyllyltä, helposti ja huoletta. Money talks, se on selvä, muttei rahallakaan voi ostaa aikaa, jota hoidot tarvitsevat.
Tämmöistä Tv-meininkiä toivoin naivina tietenkin lapselleni. Toivon sinulle Hanna kaikkea hyvää, huolien väistymistä ja hoidon päättymistä parhaalla mahdollisella tavalla! Tsemppiä ja voimia! Olet toivottovasti jo voiton puolella.
Susanna