Vuoden 2013 puhtaimmat hampaat!

Kävinpä vaihteeksi ihan perinteisessä hammastarkastuksessa. Siis sellaisessa, jossa normaalihampaisetkin tapaavat säännöllisesti käydä.  Se oli hieno kokemus. Ei masentavia keskusteluja, joiden lopputuloksena valittavaksi jää vain huonoja vaihtoehtoja. Ei puudutuspiikkejä, ei kipuja eikä poran ääntä.

Joskus luin ihmisestä, joka saattoi nukahtaa hammaslääkärin tuoliin tarkastuksessa. Tällaista ihmistä en voinut aiemmin ymmärtää, mutta nyt ymmärrän senkin. Itsekin olisin voinut kuvitella ottavani tarkastuksen aikana pienet tirsat. Aiemmin tapasin jännittää pelkkää tarkastusta niin paljon, että vapisin kuin haavanlehti jo odotushuoneessa.

Tämä on paljon markkinoitua pelon kohtaamista. Kun on kokenut sen, mitä on vuosia eniten pelännyt, asioiden mittasuhteet muuttuvat. Kun suulaki on leikattu auki ja hampaita revitty irti, ei hampaiden katseleminen enää sen jälkeen yksinkertaisesti pelota.  Mutta ihan rehellisesti sanottuna olisin tuon pelon voinut ihan hyvin jättää kohtaamattakin. Ehkä olisi pienempi paha vapista kerran vuodessa hammastarkastuksessa kuin maata siinä keinonahkalla kelmeiden tutkintavalojen alla tyynen rauhallisesti, mutta ilman paria hammasta.

”Oikea” hammastarkastushammaslääkärini on ihana. Osaa käsitellä pelkopotilaita, mutta myös tällaisia hammasvammaisia ex-pelkopotilaita. Hänen kannustavuutensa on mainiota. Väliaikaiset kuitusillat ovat kuulemma kauniit. Itse asiassa olen itse aivan samaa mieltä. Jos kestäisivät ja eivät tuntuisi suussa niin omituiselta, en luopuisi näistä koskaan.  Mutta mikä parasta, sain myös erityismaininnan vuoden 2013 puhtaimmista ja parhaiten hoidetuista hampaista.  En anna haitata, että vuotta 2013 on eletty vasta kaksi viikkoa. Otan tästä kunniamaininnasta kaiken irti ja elän siinä uskossa, että voittajaani ei tänä vuonna löydykään niiden jäljellä olevien 11 kuukauden aikana.