Väliaikaista vain

Italianmaalla pitsaa purressa se sitten tapahtui. Toinen väliaikaisista kulmahampaista raksahti. Muutaman minuutin kauhunhetken ja tunnustelun jälkeen totesin, että kokonaan hammas ei sentään ollut irti, vain toinen reuna liikkui.

Välttääkseni täydellisen esteettisen katastrofin poistin ruokavaliostani välittömästi kaiken purtavan ruuan. Onneksi tällä matkalla oli jo ehditty syödä myös runsaasti vararavintoa, joten kestin ajatuksen dietistä mainiosti.  Hammaslääkäriin en nimittäin sunnuntai-iltana olisi katolisessa maassa helposti päässytkään. Etenkin kun satuimme olemaan sopivasti Rooman ytimen ulkopuolella, jossa kaikki ruokakaupatkin oli huolellisesti lukittu pyhäpäivän kunniaksi. Ainoa keino oli siis sinnitellä heiluvan hampaan kanssa pari päivää, kunnes kotimaassa sen saisi kuntoon.

Vaan ei ollut mutkatonta kotiin palattuakaan hampaan korjaus. Hammaslääkäriasemalla, jossa silta tehtiin, oli siirrytty lomakauteen ja seuraava vapaa aika oli neljän päivän päästä.  Kiitos ja aamen. Kuuden päivän keitto- ja vesikuuri sentään olisi jo liikaa. Onnekseni sain kuitenkin ajan toiselta hammaslääkäriasemalta seuraavalle päivälle.

Hammaslääkäri kopsautti puoliksi irtonaista siltaa kerran ja totesi sen olevan kokonaan irti ja viskasi palan suoraan roskiin. Onnekseni se sentään oli kestänyt nuo pari päivää paikallaan. Vanhaa sinänsä kaunista väliaikaista hammasta ei kuulemma voisi enää hyödyntää. Tilalle pitäisi tehdä uusi viritelmä muovista.  Ja nopeastihan se syntyikin, suunnilleen puolessa tunnissa.  Ulkonäöltään hampaasta ei tullut läheskään entisen veroinen, mutta riittävän hyvä kestämään ehkä ainoastaan viikon.  Viikon päästä oikoja nimittäin mahdollisesti poistaa sillat kokonaan ja kiinnittää hampaat oikomiskojeeseen.

Hampaan irtoamisen ajoitus osoitti jälleen kerran, että tuurini ei taida olla se paras mahdollinen. Jos hammas olisi kestänyt vielä viikon verran, olisin säästynyt vaivalta, harmilta ja rahaakin olisi säästynyt 129 euroa.  Toisaalta tämä osoittaa sen, että olen mahdollisesti oikealla tiellä. Jos luvassa ei koskaan olisi mitään siltaratkaisuja parempaa, olisin todennäköisesti elämäni aikana aika monta kertaa paikkauttamassa rikkonaista siltaa. Nyt toivoakseni saan jonain päivänä pysyvät implanttihampaat, joita ei tarvitse jatkuvasti korjata.  Ja sokerina pohjalla, voi olla niinkin, että matkavakuutus korvaa tuon sillan korjauksen. Kiinnostavaa seurata, miten asia tulkitaan vakuutusyhtiössä.

Vähän niinkuin hamsteri

Olo on kuin hamsterilla. Poskista löytyy aina muutama salaatinpala pahan päivän varalle. Hammasraudoille ominaista on kyky varastoida ravintoa. Suoraan sanoen tämä ominaisuus ei ole niin lystikäs kuin miltä se kuulostaa. Päinvastoin, se on aikuisten oikeasti rasittava ominaisuus. Hampaita on pakko päästä kaivelemaan ruuan jäämistä melkeinpä joka ruokailun jälkeen.

Yleisesti ottaen rautojen aiheuttama haitta, kipu ja tuska on mielestäni liioiteltua. Toki pureminen tuntuu epämiellyttävältä erityisesti kojeiden asentamisen jälkeen, mutta ei sitä tuntemusta kovaksi kivuksi voi luonnehtia. Eräs ystäväni varoitteli minua ennen oikomishoidon aloittamista oikomisen aiheuttamasta kivusta.  Tämän muutaman viikon kokemuksen perusteella pidän tätä omituisena varoituksena. Kipu on hyvin tilapäistä. Lisäksi tässä kivussa on jotain samaa kuin synnytyskivussa. Kun tietää, että tämä kipu on normaalia ja kuuluu asiaan, ei siitä ole tarvetta olla huolissaan. Toki oikomishoitoni on alkutaipaleella ja se kipu ja todellinen hirveys voi minulle vielä myöhemmin paljastua.  Nythän suussani on vasta suulaen poikki menevä metallilanka, joka tukeutuu toiseksi takimmaisiin hampaisiin. Lisäksi ylävitosissa on raudat. Näin ollen olen joutunut kärsimään vasta neljän hampaan liikuttelusta. Todellisuus voi olla toinen, kun koko ylärivistö raudoitetaan. Tai itse asiassa eihän koko ylärivistöä raudoiteta. Minä saan olennaisen helpotuksen kun kulmahampaita ei tarvitse liikuttaa. Niitä kun ei ole lainkaan.

Rautojen aiheuttamaa haittaa suurempi ongelma on edelleen epätietoisuus muiden hampaiden kohtalosta. Edelleen etuhampaissa on kummallisia tuntemuksia ja aika ajoin on pakko antaa pelolle valta ja ajatella mahdollista etuhampaisiin tehtävää juurihoitoa. Joskus mielessä käy jo kauhuajatus myös implanttijuurten asennusleikkauksesta ja siitä toipumisesta.. Aika raskasta on ajatella, että tässä hoidossa ei vieläkään olla edes siinä puolimatkan krouvissa. Aika paljon on vielä tietä kuljettavana.