keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kuvat kertoivat


Kahden viikon päästä puhelin soi. Ja siellähän soitteli leukakirurgi.  Kuvat olivat nyt lopulta kertoneet.  Leikkaukseen kannattaisi mennä.  Kulmahampaat saisi pois nakertamalla luuta hampaiden ympäriltä. Tästä nakertamisesta ei pitäisi aiheutua riskiä muille hampaille, mikä tietysti ilahdutti suunnattomasti.  Voisin painajaisunissani nähdä peilikuvassani yläleuasta puuttuvat hampaat, mutta todellisuudessa en tätä tilannetta haluaisi kohdata.

Valitettavasti tiedostan aika hyvin, että vaihtoehtoni ovat vähäiset. Ainoa mahdollisuus saada suu kuntoon, on kestää uusi hammasleikkaus, oikomishoidot ja implanttihampaat. Kaikki muut vaihtoehdot ovat suurempia tai pienempiä kompromisseja.  Ja senkin valitettavasti tiedostan, että hampaiden leikkaamatta jättämiseen liittyy myös riskejä. Aikaa kypsytellä tätä päätöstä on myös kulunut ainakin riittävästi. En oikeastaan ole enää pitkilleen harkinnut sitä, että en leikkaukseen menisi jos sitä minulle suositeltaisiin.

Päädyimme siis sujuvasti keskustelemaan leikkausajasta tämän  selkeästi asiat esittäneen leukakirurgin kanssa.  Sain myös mukavasti itse vaikuttaa leikkauksen ajoitukseen.  Kokemuksesta tiedän, että tätä leikkausta ei kannata ajoittaa lähelle lomamatkoja tai työmatkoja ja onnistuinkin saamaan ajan pikaisesti oikein hyvään ajankohtaan.

 Leikkaus tehtäisiin nukutuksessa. Nukutuksesta minulla ei ole kokemusta ja siihenkin liittynee koko joukko riskejä, mutta tässä tapauksessa nukutus tuntuu pelkästään huojentavalta. Puudutuksessa en tähän leikkaukseen varmasti enää kykenisi.

Sairaslomaa leikkauksen jälkeen tulee todennäköisesti vain päiviä. Voin jo kuvitella itseni työpaikan käytävällä mustat tikkilangat hampaiden välistä roikkuen.   Mutta ehkä vielä ei ole aika murehtia tätä tai muita esteettisiä haittoja.  Pikkuhiljaa olen oppinut, että varsinkin tulevaisuutta on hyvin vaikeaa ennustaa.  Ehdin suunnittelemaan työkuviot hyvin sen jälkeen kun tiedän kuinka pahasti hammasvammaisena leikkauksesta palaan.  Ja sitä paitsi olen varma, että näin lähes nelikymppisenä itsetuntoni kyllä kestää tästä leikkauksesta syntyvät esteettiset ongelmat, etenkin jos nämä jäljellä olevat vähät hampaat säilyvät suussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti