Nyt se on ihan
oikeasti totta! Minulla on hampaat ja täydellinen hymy! Uudet kulmahampaat kiinnitettiin paikalleen
ja ne ovat väriltään täydelliset ja muodoltaankin täydellisesti
hammasrivistööni sopivat! Näiden vuosien jälkeen tilanne tuntuu täysin
käsittämättömältä, että minulla oikeasti on hampaat. Tätä samalta on varmasti
tuntunut silloin kun torppaan on tullut ensimmäinen näköradio. Tai silloin kun
neljän katovuoden jälkeen saadaan ensimmäinen kunnon sato. Tai ehkä samalta
tuntui Michael Jacksonista silloin kun ihonväri muuttui vaaleaksi. Ihan
pienestä ihmeestä tässä ei siis ole kyse.
Olin miettinyt
etukäteen miten implanttihampaat mahdetaan laittaa paikalleen. Eihän niitä voi oikein kiertääkään
paikalleen. Sekin asia selvisi.
Hampaissa on pienet ruuvinreiät ja ruuvit jotka kierretään
implanttijuureen. Kun kaikki on valmista
ruuvinreikä paikataan kiinni. Minun
tapauksessani hampaat ensin kiristettiin melkein kokonaan ja toiselle
tarkistuskerralle jäi lopullinen kiristys.
Ensimmäinen kiristys kiristää myös ikävästi ikeniä. Ikenet muuttuvat hampaan
kohdalta araksi ja vaaleaksi. Mutta ikävät tuntemukset katoavat nopeasti. Hampaiden kiristelyn jälkeen tarkistettiin
vielä purenta. Purenta ei ihan heti
tuntunut hyvältä ja hampaita hiottiin hieman.
Silti purenta jäi vähän omituiseksi, mutta toisaalta koko uusi
purukalusto tuntui omituiselta. Siihen
totuttelu vaatii varmasti aikansa.
Jotenkin tuntui,
että hammaslääkäri ja hoitajakin osasivat eläytyä ilooni kun katsastelin
peilistä uusia hampaitani. Hammaslääkäri jopa kommentoi, että hänen olisi
pitänyt hankkia kuohuviinipullo jos olisi vain muistanut, että tulen hakemaan
tänään hampaitani. Voin oikein hyvin ymmärtää
molemminpuolisen ilon. Olen varmasti ollut myös hammaslääkärilleni varsinainen
high maintenance potilas kaikkinen vastoinkäymisineni. Kun pyysin
hammaslääkäriä laskemaan käyntikerrat lääkäriasemalla, laskut menivät sekaisin.
Käyntejä kuulemma oli ihan älyttömästi.
Kun ajoin hammaslääkäriltä
takaisin työpaikalle olin yhtä hymyä. Oli pakko legendaarisen naiskuskin tapaan
vilkaista välillä peruutuspeiliin vain tarkistaakseen onko (huulipunan sijaan)
hampaat hyvin. Eikä hymylle tullut loppua. Töissäkin oli varsin helppo
hymyillä. Olisi tehnyt mieli julistaa koko organisaatiolle, että katsokaa nyt
kun Hannalla on hampaat!
Kotonakin
normaalista poikkeavaa asiantilaa jaksettiin ihmetellä. Ei ollut rouvaa
näkynytkään oikeat hampaat suussa lähivuosina.
Sen kunniaksi piti tietenkin nostaa lasillinen shampanjaa hyvässä seurassa.
Kuvia tulossa myös tuota pikaa :)
