perjantai 7. elokuuta 2015

Kuvia ja hymyn määrä

Kiitos tässä vaiheesa blogia seuranneille, ihanaa huomata että tästä on ollut mahdollisesti hyötyä jollekulle. Ja kiitos riikivi, että muistuttelit kuvien lataamisesta. Niitä on tosiaan hyvä julkaista viimeistään nyt kun hymyä on riittänyt jo monta viikkoa.

Kolmessa ensimmäisessä kuvassa näkyvät uudet hampaat ja hymykin. Uusien hampaiden väri on tarkkaan katsoessa hiukan vaaleampi kuin omien hampaideni väri, mutta se ei ole suuremmin haitannut. Ainoastaan lasteni suusta olen kuullut totuuden siitä, että väri ei ole täsmälleen sama kuin muissa hampaissa.  Itse mietin, että hampaat näyttävät hiukan erilaisilta siksi, että ien tekee erilaisen varjon implanttihampaisiin kuin omiin hampaisiin. Mutta oli miten oli, purenta kuitenkin saatiin hyvän tuntuiseksi tarkistuskäynnillä pienen hiomisen jälkeen ja sitä pidän kaikkein tärkeinpänä asiana.






Hampaat ovat pysyneet hyvin siinä asennossa, johon ne oikomisen jälkeen asettuneet. Mitään retentiokiskoa ei minun tapauksessani asennettu, sillä tilaa sille ei olisi ollut syväpurennan vuoksi. Sen sijaan sain purentakiskon serkun, ohuen muovikuorikkeen hampaille. Sitä pidetään öisin ainakin silloin tällöin,  mutta sen huomaamattomuuden vuoksi sitä voisi hyvin pitää päivisinkin. Laitanpa pari kuvaa tästäkin katsottavaksi.

Kaikenkaikkiaan olen siis edelleen tilateeseen todella tyytyväinen ja jaksan hymyillä. Hampaita hoidan edelleen tietenkin pieteetillä ehkä jopa jotenkin turhan ehdottomalla asenteella. Hampaiden hoito onkin nyt vielä entistä helpompaa, sillä sain käyntikerralla hammaslääkäriltäni lahjaksi hienon sähköhammasharjan. Se oli minusta varsin sympaattista. Haluan uskoa että se oli osoitus aidosta eläytymisestä tilanteeseeni. Tosin mieheni kyyninen kommentti oli tietenkin, että olen syytänyt niin paljon rahaa hammaslääkäriasemalle, että on varsin luontevaa saada edes pieni vastalahja. 

Vaikka kaikki on hyvin, koko piinallinen prosessi on jättänyt pienen ylimääräisen pelon hampaisiin liittyviin  asiohin. Kun suuhygienisti ilmoitti, että toisen implanttihampaan luona ien on vähän punainen, olin heti maalaamassa piruja seinälle pahenevista ongelmista. Kun hampaissa on yhtään outoja runtemuksia, mietin heti voiko implanteissa olla jotain vialla. Uskon ja toivon, että pääsen tästäkin ylimääräisestä huolesta eroon kun muutama kuukausi on kulunut ilman uusia negatiivisia yllätyksiä.

Jatkan siis elämääni hymyillen ilman hampaista johtuvia rajoitteita. On aika mahtavaa haukata vaikkapa omenaa ilman että tarvitsee miettiä tippuvatko hampaat.