Nyt on sekin
päivä laitettu kalenteriin, jolloin tila kulmahampaille on löytynyt ja minulta
poistetaan hammasraudat. Se suuri ilon päivä
tulee olemaan tiistai 9.12.2014, 622 päivää hammasrautojen asentamisen jälkeen.
Jotta realiteetit eivät pääsisi unohtumaan, lienee asianmukaista mainita, että tätä
ilon päivää seuraavat päivät eivät kaikella todennäköisyydellä tule olemaan varsinaisia
ratkiriemukkaita ilon päiviä.
Hammasrautojen poiston jälkeen joudun elämään vuorokauden ilman
kulmahampaita ja sen jälkeenkin joudun sopeutumaan uuteen tekohammasviritelmään,
joka kuulemani mukaan voi viedä kunnollisen puhekyvyn jopa pariksi viikoksi.
Vaikka
hoitoprosessin jatko ei kuulosta järin mukavalta, olen vakaasti päättänyt kohdata
tulevan myönteisin mielin, seikkailumielellä. Itsehän olen tähän leikkiin
ilmoittautunut, ei voi ystäviä syyttää.
Erityisen
myönteistä on se, että kulmahampaaton elämäni tulee rajoittumaan yhteen
vuorokauteen. Ymmärrän tässä kohdin olla hyvin kiitollinen asiaa hoitaneelle
hoitajalle ja hammaslääkäriasemalleni hyvästä koordinoinnista. Yhtä hyvin
olisin voinut joutua odottamaan hampaita useita päiviä. Yhden päivän hampaattomuuden vaatimat erikoisjärjestelyt
tuskin tulevat tuottamaan vaikeuksia.
Väliaikaisen tekohammasviritelmän
käyttämisestä sen sijaan on vaikeaa löytää mitään järin myönteistä.
Myönteiseksi puoleksi voi laskea sen, että esteettinen puoli kohenee.
Tekohampaista muistuttaa todennäköisesti vain ohut lanka hampaiden edessä. Vaakakupissa kielteisen puolella painaa raskaasti
se, että oikojan sanan mukaan ”suu tulee olemaan täynnä metallia” ja puhe voi
olla hankalaa parikin viikkoa. Erityisesti s-kirjain tullee tuottamaan ongelmia.
Jos olisin työelämän ulkopuolella, en usko että tämä olisi kovin suuri ongelma.
Mutta työelämässä olevana en voi olla miettimättä sitä miten voi hoitaa työtehtäviä
vajaalla puhekyvyllä ilman että vaikuttaa vajaalta. Pistää miettimään, käykö tässä niin, että löydän
parin viikon päästä työpöydältäni nipun afasialiiton esitteitä ja eläkepaketin.
Myönteistähän
tässä tietenkin on se, että tekohammaselämä jää väliaikaiseksi sekin. Niistä pääsee eroon kun implanttijuuret on
asennettu ja hammaskruunut saadaan paikoilleen. Implanttijuurten asennusleikkaus
tehdään niin pian kuin mahdollista, ehkä vuoden alussa. ”Luottokirurgin”
konsultaatioaika on jo varattu. Toki tästä
on vielä matkaa siihen, että tekohampaat voi jättää vesilasiin. Mutta vuosia
tämän projektin ei pitäisi enää kestää. Kysymys on enemmänkin kuukausista.
Jos tässä
vaiheessa teen jonkinlaisen välitilinpäätöksen projektista, voi todeta, että hammasrautojen
aiheuttama huomio on ollut vähäistä. Ihmiset
ovat kovin hienotunteisia ja vain todella harvat ovat vaivautuneet kommentoimaan
asiasta. Ja miksipä vaivautuisivat kommentoimaan. Enhän toki itsekään tapaa
erityisesti havainnoida tai kommentoida kanssaihmisieni suuonteloita. Jos joku
on kommentoinut jotakin, on kyse ollut esimerkiksi siitä, että henkilö on itse harkinnut
ryhtyvänsä samaan prosessiin ja on utelias kuulemaan kokemuksia.
Oma kokemukseni
hammasraudoista on ristiriitainen. Toisaalta koko hoito kävi hyvin
vaivattomasti ja kivuttomasti. Toisaalta
taas kipu oli hetkittäin kovaakin. Ja
tokihan ruuan kerääntyminen rautoihin ja ankara putsaaminen on ollut hetkittäin
rasittavaa. Mutta jos näillä toimin hampaat saadaan toimivaan kuntoon
loppuiäksi, niin vaiva siitä ei ole suuri.
Sen sijaan jos lopputulos ei ole hyvä, tilanne on pantava uudelleen
harkintaan.
Lopputuloksen
hyvyyteen vaikuttaa omalla kohdallani se, menetänkö lopulta esimerkiksi
etuhampaita sen vuoksi, että ne ovat kuolleet prosessin aikana. Toisaalta mielessä on oikojan kommentti
edelliseltä kerralta ”kamala purenta”, jolla hän nähtävästi viittasi edelleen
ongelmana olevaan syväpurentaan. Siihen oikomishoito ei purrut, tulokseksi
saatiin vain tilat kulmahampaille. Aiheuttavatko nämä asiat pitkällä aikavälillä
ongelmia, se jää kohdaltani nähtäväksi.
Koko prosessin
osalta rahaa olen käyttänyt tässä vaiheessa suoraan oikomiseen liittyen 2350
euroa ja kun mukaan laskee hammasleikkaukset, röntgenkuvia yms. ollaan
suuruusluokassa 3500 euroa. Tämän lisäksi
mukaan voisi laskea vielä käynnit suuhygienistillä, mutta sen olen näistä
laskuista jättänyt pois. Kustannukset ovat toistaiseksi odotetulla tasolla.
Tämä johtuu käytännössä oikojahammaslääkärin rehdistä hinnoittelusta. Se mikä alun
perin hinnaksi sovittiin, on pitänyt.
Aikatauluarvio
koko prosessin osalta on pettänyt. Ensimmäinen
konsultaatiokäynti nykyisellä oikojallani oli 6.3.2012, jolloin koko hoidon
kestoksi arvioitiin vuosi pari. Mutta kuten blogi hyvin tietää kertoa, matkaan
on mahtunut monta mutkaa ja vuoden verran päiviä ennen kuin oikomishoitoon
varsinaisesti edes päästiin myöhemmin 27.3.2013.
Alla vielä kuva hampaista ennen hammasrautojen poistamista.
