tiistai 13. elokuuta 2013

Pessimisti ei pety koskaan


Tässä hammasremontissa ei saa eikä kannata vaipua epätoivoon vaikka kuulisi mitä. Muuten ei jaksa.  Tänään kävin oikojan tarkastuksessa. Kellastuneet kuminauhat rautojen ympärillä vaihdettiin uusiin ja tarkastettiin purentaa. Kaikki oli sinänsä kunnossa, oikominen oli oikojan mukaan edennyt suunnitellusti. Mutta silti oikoja totesi, että implanttijuurten kanssa edetään sitten JOS niille nyt saadaan riittävästi tilaa.  Taivas varjele, jos tilaa ei saadakaan. Ei kai sen vaihtoehdon sentään kovin todennäköinen pitäisi olla. Minulle on tätä oikomisvaihtoehtoa myyty asiantuntijoiden taholta järkevimpänä vaihtoehtona hammasongelmaani. Jos se päivä vielä koittaa, että implanttijuurille ei ole saatukaan tilaa tällä tuhansia nielevällä epämiellyttävällä operaatiolla, en enää tiedä mitä sanoa tai kirjoittaa. Järkevältä tämä vaihtoehto ei siinä tapauksessa ainakaan tunnnu. Mutta katsotaan ensin rauhassa mitä tuleman pitää.

Oikoja on tyyliltään kirurgin vastakohta. Hän on analyyttinen, perusnegatiivinen eikä niinkään taipuvainen lupaamaan turhia. Kun kirurgin mielestä yksikään hammas ei tule leikkauksen vuoksi kuolemaan, on oikojan mielestä se edelleen täysin mahdollista. Kirurgin mielestä implanttihampaat voisi asentaa milloin tahansa, oikojan mielestä sen aika ei ole vielä ja sekin on epävarmaa löytyykö implanttihampaille edes tilaa. Ehkä totuus on jossain tuossa välissä. Mutta tietysti vanha viisaus on, että pessimisti ei pety koskaan.  Ja kuka haluaisi pettyä.

Yleisesti ottaen rautojen kanssa eläminen ei ole kovin hankalaa. Peiliin joutuu vilkaisemaan useammin kuin aiemmin, eikä etuhampailla pureminen onnistu vieläkään, mutta muuten menee melko lailla mukavasti. Hampaat ovat joinakin päivinä hirvittävän arat, joinakin päivinä lähes normaalit.  Joskus huomaan ihmisten telaketjuja vähän ihmettelevän. Harvemmat niistä kuitenkaan mitään kyselee. Lähimmät ihmiset eivät ole voineet välttyä niistä kuulemasta ja vieraammat ihmiset pitävät asiallista etäisyyttä. Vaikka raudat melko harmittomat ovatkin, odotan silti kovasti sitä päivää kun minulla on normaalit hampaat. Siihen vain voi valitettavasti mennä vielä aika pitkä aika.