Ensin se kauhistuttaa, sitten siitä tulee osa elämäntarinaa

Kirurgin tuomion kuultuani olin päätökseni tehnyt. Oli kulunut seitsemän kuukautta siitä kun aloin selvittämään kulmahammasongelmaani ja olin aivan kypsä päättämään asian. Aluksi kauhistuttanut asia ei enää niin hirveästi kauhistuttanutkaan, selviäisin varmasti kaikesta mitä eteen tulee. Päätin valitan pitkän tien leikkauksineen ja oikomishoitoineen. Myönteisesti ajateltuna edessä oli aika jännittävä kokemus ja todennäköisesti paljon tilanteita, jotka voi ottaa ainoastaan huumorilla. 

Leukakirurgin konsultaatio

Marssin reippain mielin kirurgin puheille kuulemaan, saadaanko pysyvät kulmahampaat leikattua, vaikka ne kuvien mukaan ovat kiinni etuhampaissa.  Kirurgin mielestä hampaat voitaisiin leikata. Mitään suuria riskejä leikkauksessa ei olisi. Paraneminenkin olisi suhteellisen nopeaa ja kirurgi takasi, etten tuntisi mitään kipua.  Saisin myös halutessani esilääkityksen, joka ilmeisesti ainakin rauhoittaa tai hämärtää tajuntaa. Kun tiedustelin leikkauksen mahdollisuutta nukutuksessa, kirurgi piti sitä hätävarjelun liioitteluna. Pelostani huolimatta selviäisin kyllä ilmankin, olihan minulla mahdollisuus esilääkitykseen ja leikkaus olisi lopulta hyvin nopeasti ohi.

Tähän kaikkeen kannatti kirurgin mukaan suhtautua huumorilla. Kaikesta pelostani huolimatta olin tästä neuvosta täsmälleen samaa mieltä. Miten muuten oikeastaan pystyisinkään suhtautumaan siihen, että vajaa nelikymppisenä minulla olisi pian aukot kulmahampaiden kohdalla ja raudat hampaissa. 

Toinen mielipide

Jostain syystä silmiini osui espoolaisen hammaslääkäriaseman ilmoitus, jossa minunkaltaisille hammaspuolille tarjottiin mahdollisuutta ilmaiseen konsultaatioon implanttien sopivuudesta. Sain nopeasti ajan varsin normaalintuntuiselle hammaslääkärille, joka tutki suutani ja oli harmikseni samoilla linjoilla kuin aiempikin hammaslääkäri. Implantit kyllä saadaan, mutta tilaa pitää tehdä todennäköisesti oikomalla. Sain myös asiallisia vastauksia niihin lukuisiin kysymyksiin, joita olin pitkinä synkkinä iltoina miettinyt.

Jotenkin tällä hammaslääkäriasemalla kaikki sujui nopeasti ja sujuvasti. Samassa talossa oli oikojahammaslääkäri, kirurgi ja implantteihin erikoistunut lääkäri.  Saman talon oikojahammaslääkärille sai melko nopeasti aikoja ja pääsin kysymään häneltä toista mielipidettä oikomishoidon tarpeesta.  Hänen toimintatapansa poikkesi selvästi aiemman oikojahammaslääkärin toiminnasta. Jo ensimmäisellä käynnillä suu tutkittiin tarkasti, otettiin valokuvia ja röntgenkuvia.  Myös muotit suusta otettiin heti.  En saanut heti nopeita vastauksia kaikkiin kysymyksiini, mutta oikojalääkärin tapa tutkia ensin ja vastata vasta sitten herätti enemmän luottamusta kuin aiemman oikojalääkärin nakkikioskityyli.

 Tämän lääkärin toiveesta kävin myös modernissa tavallista tarkemmassa röntgenkuvassa, sillä seurauksella, että kulmahampaiden todettiin olevan ihan kiinni etuhampaissa. Oikojahammaslääkäri suositteli kirurgin konsultaatiota ennen kuin kulmahampaiden poistoleikkaukseen lähdetään. Riskinä voisi olla etuhampaiden menetys leikkauksen yhteydessä tai sen jälkeen. 

Muuten oikojahammaslääkärin mukaan hampaani voitaisiin oikoa niin, että implanteille saisi tilaa ja syväpurentani korjattaisiin jonkin verran. Riskejäkin olisi, esimerkiksi se, ettei tilaa implanttihampaille saataisikaan oikomishoidon yhteydessä.  Periaatteessa kuitenkin hoidon pitäisi sujua ongelmitta. Eikä oikomisen pitäisi olla mitenkään tuskallinen kokemus.  Vaihtoehtona tälle kaikelle voisi olla sekin, ettei hampaille tehtäisi mitään, ei silloinkaan kun toinen kulmahampaista tipahtaa. Tilapäinen hammas ei todennäköisesti kestäisi ja siltaa en itse lähtökohtaisesti haluaisi.